Ilkka Remes (s. 1962) kirjoitti vuonna
2007 julkaistun nuorten jännitysromaanin nimeltä Hermes.
Sain kirjan luettavakseni pojaltani. Kiitos.
Olin tätä ennen lukenut Remekseltä
vain hänen esikoisromaaninsa Pääkallokehrääjän, joka
julkaistiin vuonna 1997. Hermes on kerronnaltaan
samankaltainen, tehokkaasti etenevä, eri suunnilta alkavia
juonipurosia yhteensaattava teos. Paikalliskuvaus on täsmällistä,
se saa kiinnostumaan tapahtumista ja tuo niihin uskottavuuden tuntua.
Remeksen kertomukset ovat jännäreitä,
niissä seikkaillaan tiedustelupalveluitten ja salaisten poliisien
maailmoissa, joista tavallinen kansalainen ei yleensä tiedä mitään.
Mukana on myös oleellisena osana suurvaltapolitiikka, varsinkin
Suomen suhde itänaapuriinsa.
Hermes on siis nuorisolle kirjoitettu
jännäri. Mietin eräänkin kerran, miten tämä nuorisotarina
mahtaa erota Remeksen aikuisille kirjoittamista romaaneista, enkä
meinannut keksiä juuri muuta kuin sivumäärän, joka
nuorisoromaaneissa on vähäisempi ja ehkä myös sen, että
Hermeksessä päähenkilöistä kaksi on nuoria poitsuja. Väkivaltaa
on myös oleellisesti vähemmän eikä siinä mennä raakoihin
tekoihin. Niinpä kirja soveltuikin minulle aivan erinomaisesti
kaikilta osin. Tässä oli minulle jännäriä koko loppuvuueksi.
Laitan loppuun jonkin näytteen
tekstistä:
Tiedusteluasiamiehen ei koskaan pitäisi
tuudittautua siihen uskoon, että jokin asiantila jatkuisi
muuttumattomana. Ja niin hän oli eräästä asiasta uskonut tähän
päivään asti: suomalaisten rehellisyyteen. Varsinkaan hänen
tasollaan ei pitäisi sortua moiseen yksioikoisuuteen.
Ymmärrän GRU-majuri Sabalinia, jonka
tuntoja edellä olevassa näytteessä kuvaillaan. Olen sitä minäkin
lapsekkaasti luottanut suomalaiseen puolueettomaan tiedonvälitykseen
ja saanut järkyttyä viime aikojen Ylen uutisia seuratessani.
Hermes tuli luetuksi kolmessa päivässä.
Eilen ei jotenkin lukuinnostus ollut kehuttavaa, mutta tänään
lukaisin toisen puoliskon kirjasta. Sivuja on 250.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti