Sofi Oksanen: Puhdistus

Sofi Oksanen (s. 1977) kirjoitti vuonna 2007 kantaesitetyn näytelmän Puhdistus. Luin sen. Minulla on se romaanikin kotona, saa nähdä tuleeko sitä luettua.

Kirjan alusta löytyy Oksasen esipuhe, jossa hän kirjoittaa näytelmän kuvaavan seksuaalisen väkivallan käyttöä sotametodina. Tunnettua on mm. raiskaamisen käyttö kuulusteluissa ja muunlaisessa täydelliseen kuriin alistamisessa.

Oksasen näytelmässä aihetta käsitellään minusta juuri sopivalla tavalla. Seksuaalinen väkivalta tulee selvästi esiin, mutta sitä ei aseteta katseltavaksi. Ihmisten kertomana asia käy kyllä selväksi. Sen puoleen näytelmän voi aivan hyvin lukea ja se toimisi mainiosti myös kuunnelmana. Varsinkin loppuvaiheissa esitetään pitkä monologi, jossa selitetään mitä tapahtui ja miten se pysyi salassa julmuuksien kohteeksi joutuneitten häpeän vuoksi.

Kaikkiaan Puhdistus on selkeästi kerrottu tarina, siinä on vauhdikkaita käänteitä ja piinaava tunnelma. Vuoropuhelu on tehokasta, se vie asioita eteenpäin eikä jahkaile joutavuuksilla. Naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan lisäksi kuvataan todella sujuvalla ja menevällä tavalla Viron vaiheita neuvostovallan aikana ja siitä vapautumisen alkuvuosina. Neuvostoliiton puolella toimivat virolaiset kuvataan sosialismin asiaan uskovina oman maansa miehittäjinä.

Lukeminen sujui verrattain nopeasti, vaikka jokin merkillinen väsymystila minua kyllä vaivaa. Eilen luin ensimmäisen näytöksen ja tuossa aamulla toisen. Minulla oli sellainen käsitys, että Oksasen tyyli olisi jotenkin vaikeaselkoista lukea, mutta tämä näytelmä on ainakin ihan kristallin kirkasta. Alussa Aliiden asunnon kuvailussa on ehkä turhakin määrä yksityiskohtia, mutta ne voi ottaa informatiivisena kuvauksena virolaisen maalaistalon sisustuksesta.

Kirjassa on 148 sivua. Lukaisin sen parin päivän aikana.

P.S. Vuonna 1980 kävin Kuopion teatterissa katselemassa tuolloin neuvostoliittolaisen Genrih Borovikin (s. 1929) kirjoittaman näytelmän, jota esitettiin Kuopiossa nimellä ”Santiagon yö” (alunperin Интервью в Буэнос-Айресе, ensiesitys 1980). Siinä oli tätä samaa aihetta. Näytelmällä oli inhorealistinen huipennus, josta kohistiin lähinnä alastomuuden vuoksi. Julmaa seksuaalista väkivaltaa sisältänyt kuulustelu esitettiin pääosin kerrontana, kuten Puhdistuksessakin.