Grossmaniana

Voitin Margitin noopeli-arvonnassa arvotun kirjapalkinnon. Pääsin ekana valitsemaan ja sain omakseni David Grossmanin romaanin Hevonen meni baariin. Kiitos kirjasta! Minulla oli jo tässä vaiheessa hyllyssäni Vasili Grossmanin romaani Kaikki virtaa. Sen olin hankkinut kierrätyksestä eurolla. Kaikki virtaa oli noussut esiin jo muutama vuosi sitten, kun luin sosialistimaitten kirjailijain teoksia. Kun se sattui käsiini kierrätyksessä, oli vain ajan kysymys milloin sen lukisin. Aika koitti kun Hevonen meni baariin.

Päätin lukaista molemmat teokset samaan syssyyn ja kirjoittaa niistä yhteisen blogeerauksen. Blogeeraus on minusta viehättävämpi sana kuin postaus, jota koetan välttää kuin armeijaslangia.

Onko näillä kahdella romaanilla sitten mitään muuta yhteyttä kuin kirjailijain sama sukunimi? Molemmissa romaaneissa puhutaan jonkin verran juutalaisuudesta, joten arvaan molemmilla kirjailijoilla olevan juutalainen tausta. David Grossmanilla nyt ainakin, onhan hän syntynyt Jerusalemissa. Juutalaisuus ei kuitenkaan ole mikään erityisen kantava teema kummassakaan romaanissa. Sillä on oma merkityksensä, mutta kirjailijat kiinnittävät huomionsa etupäässä muihin seikkoihin.

Vasili Grossman, ukrainalaistaustainen neuvostokirjailija, isolta osin arvostelee Stalinin ja Leninin luomaa hirviövaltiota, joka kohteli kansalaisiaan vielä pahemmin kuin se tsaarien Venäjä, jota vastaan neuvostovaltio oli synnytetty. Hän tuo esiin kohta kohdalta sitä hirmuvaltaa, jolla ihmisistä tehtiin tottelevaisia olentoja, jotka eivät halunneet kapulaksi valtion rattaisiin. Lopulta Vasili Grossmanin ote siirtyy fiktiosta mielipidekirjallisuuden puolelle, suoraksi arvosteluksi, joka vain vähäisesti peitellen siirretään romaanin päähenkilön nimiin.

Israelilaisen David Grossmanin arvostelu kotimaataan kohtaan vaikuttaa siten paljon vähäisemmältä, vaikka sympatiat tuntuvat paikoin asettuvan alistetun arabiväestön puolelle. Ennen muuta David Grossman kertoo nuorten harjoittamasta väkivallasta, jota Suomessa vieläkin nimitetään kiusaamiseksi. Kiusaaminen ei ole mielestäni juuri postaamista osuvampi termi, joukkovaino on vähän parempi, mutta sekään ei iske niin munille kuin pitäisi.

Siinä missä Kaikki virtaa kertoo koko maailmaa – mukaan lukien omat kansalaiset – vastaan taistelevan diktatuurin karmeista väkivallanteoista, on Hevonen meni baariin kuvaus hyvinvoivan yhteiskunnan sisällä toimivasta epävirallisesta väkivallasta, jonka tarkoitus on huvittelu rääkättävän yksilön kustannuksella. Neuvostoliitossa ihmiset halusivat uskoa ihmiskunnan kehittymiseen paremmaksi, länsimaissa ihmisen on liityttävä susilaumaan ja elettävä elukkana organisaation ehdoilla. No, ehkä tuossa tuli vähän omaakin sappea pulautettua ruudulle, mutta ymmärtäähän lukija...

Eivät nämä kaksi Grossmania ihan minun teekupposiani ole, vihiriä tee sitruunalla maistuu minulle parhaiten, mutta hyvä se on joskus kokeilla Mustan meren ja itäisen Välimeren hornimansseja itse kunkin.