Powered By Blogger

keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Martin Luther King: Tästä eteenpäin – sekasorrosta yhteyteen

Amerikkalainen ihmisoikeusihminen Martin Luther King (1929 – 1968) kirjoitti vuonna 1965 julkaistun teoksen Where Do We Go from Here – Chaos or Community. Sen suomenti Tuulikki Palomurto ja suomennos ilmestyi vuonna 1967 otsikossa mainitun nimisenä. Luin sen näytteeksi Kingin teksteistä ja ajattelusta. Käytän paikoitellen kirjan terminologiaa sellaisena kuin se on suomennettu.

Kirjassa puhutaan rotuerottelusta ja sitä vastaan nousseesta neekereitten kansalaisoikeusliikkeestä. King kertoo Yhdysvaltain eteläisten valtioitten tapahtumista, jossa mustien rauhanomaiset, väkivallasta pidättäytyvät mielenosoitukset olivat saanut konkreettisia muutoksia aikaiseksi. Tämä oli saanut myös monet valkoiset innostumaan mustien tasa-arvon edistämisestä. King kuvaa kehitystä X-kuviolla, jossa aluksi valkoiset ja mustat lähenivät toisiaan, ottivat yhdessä vastapuolen iskuja vastaan Selman mielenosoituksissa, mutta alkoivat eriytyä toisistaan, kun mustat vastasivat omilla väkivallanteoillaan (Musta valta). Ylipäätään King kuvaa valkoisen Amerikan tarkoittavan tasa-arvolla vain tiettyjä parannuksia, ei täyttä tasa-arvoa.

King kuvaa Yhdysvaltain mustan väestönosan tilannetta orjuuden perintöön vahvasti viitaten. Mustat oli vuosisatojen aikana alistettu olemaan ilman omaa päätäntävaltaa, koulutusta jne. Kaiken tämän lukeminen tuntui melko puuduttavalta, kun on jo katsellut kyseisistä asioista tv:stä monenmoista ohjelmaa, kuten vaikkapa sellaisia tv-sarjoja kuin Juuret ja Kauas pois (I'll Fly Away), joten rotuajattelun vastainen taivuttelu ei ollut tarpeen. Tietenkään vuonna 1967 niitä ohjelmia ei ollut vielä saatavilla.

Mielenkiintoisin jakso kirjassa on osio Mustien amerikkalaisten ongelma. Siinä King ei enää kuvaile tapahtuneita, vaan alkaa jakaa helppotajuisia neuvoja ja ohjeita, määrittelemään oikeanlaista asennetta. Yksi teema on taistelu pahuutta vastaan:

Jos historiasta mitään oppii, niin ainakin sen, että paha on vastahakoinen ja päättäväinen eikä koskaan vapaaehtoisesti hellitä otettaan, vaan nousee miltei yltiöpäiseen vastarintaan. Pahaa vastaa täytyy hyökätä samanlaista itsepintaisuutta osoittaen, panna oikeuden muurinmurtajat joka päivä hyökkäämään sitä vastaan.

Hän jatkaa vielä ajatustaan toteamalla, ettei aika korjaa vääryyksiä, vaan porhaltaa ohi, ellei sitä käytä rakentavasti. King korostaa tässäkin väkivallasta pidättäytymistä.

Kirjan loppupuolella King kuvailee köyhyyttä mustan väestön pahimmaksi ongelmaksi. Sen karkottamiseksi hän ehdottaa kaikille Yhdysvaltain köyhille jonkinlaista perustuloa tai kansalaispalkkaa, joka olisi maan keskipalkkojen suuruinen. Kenneth Galbrightin hän väittää arvioineen, että hommaan riittäisi 20 miljardia dollaria, sama summa käytettiin kuulemma tuolloin Vietnamin sotaan (?).

Lopuksi kirjasta löytyy tulevaisuusvisiointia, jossa maailma kuvataan kotina, jossa kaikkien tulisi kyetä asumaan yhdessä. Koskettavaa on se, miten King kuvailee kuinka köyhien maitten pahin ongelma ei ole väestönkasvu, vaan se, että kasvava väestö haluaa itselleen kaiken saman sälän, mitä rikkaissa maissa asuvillakin on. Ja siihen eivät köyhien maitten rahkeet riitä. Hän puhuu kehitysavun puolesta, eikä tarkoita sillä 0,7 prosenttia bkt:sta. Ja tässäpä se homma kaatuukin kirjoittajan syliin. Miten tarjota samat luksukset koko porukalle? Eipä riittäisi 20 miljardia dollaria.

Kirjassa on 238 sivua. Sen lukeminen tuntui aika raskaalta ja kesti ainakin viikon tai pari.

2 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta, kiitos vinkistä. Olen lukenut yhden Kingin kirjan, mutta se oli aika uskonnollisesti painottunut, joten tällainen sosiologisempi kirja saattaisi sopia minulle paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas olisin halunnut uskonnollista lukea, että nyt ainakin meni tasan onnen lahjat, kun kumpikin valittiin väärä kirja. Totta puhuen tässä kirjassa on paljon hyvääkin, Kingin kuvauksesta Yhdysvaltain mustien tilanteesta tulee mieleen josko juuri mikään on muuttunut tähän päivään mennessä, mutta eiköhän sentään liene. On kumminkin niitä roolimalleja esim. politiikassa, Barack Obama, Condoleezza Rice, Jesse Jackson ja Colin Powell.

      Poista