Vapaus. Empimistä ja epäilyä vereksen vapauden kynnyksellä.
Pieni pyöreä kaupunki. Armin äkkää rahastusraon kotikaupunkinsa pienenemässä.
Peli. Pelittely vie miehen jos toisenkin.
Tarkkailija. Peräkylän majoitusliikkeessä tapahtuu. Tuo etäisenä mieleen Thomas Bernhardin novellin Puurajalla.
Kaunis talo. Vallan ihastuttava erakkotarina.
Rangaistus. Oi, mistä sa karkuri keksit vesipullot, energiakeksit?
Unelma riittävästä levosta. Elo Ellenin huolineen ja murheineen muuttuu pitkäaikaiseksi lepoiluksi.
Palkkasoturi. Leipiintyneen soturin kotiinpaluu.
Karannut poika. Karkulainen lähtee merille ja löytää sieltä vihalleen yhteiskuntakelpoisen kohteen.
Keijukaisten maa. Erityisherkkä heppu eristäytyy erityisyyteensä.
Eloonjäänyt. Nälkä (luola-)miehen tekee.
Pelot. Joittenkin pelkoihin tepsivät vartijat, joillekin he aiheuttavat painajaisia.
Papin vaimo. Helvetillä pelottelu päästää pedon irti pappisperheessä.
Nikolai. Sotavanki Nikolai vyöräytyy vanhan pariskunnan väliin eikä lähe pyhäkskään pois.
Löytöretkeilijä. Meriaiheinen novelli, jossa loppu on ainut paras osa.
Seikkailija. Kunniakierros Laatokan ympärijuoksun jälkeen olisi pikku juttu tälle seikkailijalle.
Delina. Kiintoisa fiktiivinen tarina, joka voisi vaikka viitata tiettyyn Albanian reissuun.
Heinäkuun viidennen päivän hölmö. Yhdessä ollaan ja ympäri mennään.
Runoilijan lapsi. Vahvat balkanilaiset vaikutelmat tästäkin lehahtavat.
Tomumaa. Tomun taikurit jäljentävät kirjoituksia ja istuvat varjossa unennäkijän nenän eissä.
Syrjään sysättyjä ja erakoituneita, karkureita ja oman tiensä kulkijoita, ihmisiä oudoissa paikoissa, syrjäseuduilla ja työtehtävissä, jotka eivät muita houkuta. Minusta nämä ovat oikein kivaa luettavaa, eivät turhan pitkästi kuvailtuja. Mikäli elän ja muuten vireänä pysyn, saatan lukea Verrosen novelleja vielä lisääkin.
Tässä kirjassa on 127 sivua. Luetuksi kirja tuli parissa päivässä.
Hmm, olen tämän kirjan lukenut kyllä joskus vuosia sitten, mutta nimet ja kommentit herättivät muistikuva vain parista tarinasta :)
VastaaPoistaMutta yleistyylin kyllä tunnistaa (ja varmaan vähän perinpohjaisemmilla selostuksilla useampi palaisi mieleen)
Mutta Verrosen novellistiikasta olen kyllä pitänyt, ihan niistä ensimmäisistä Portti-lehdessä lukemistani lähtien ennen kuin oli ensimmäinen kirjansakaan ilmestynyt...
Verrosen tarinat ovat kuin minun kirjoittamiani, tosin Verronen on parempi kirjoittaja ja hänellä on kaikenmoista tietoa asioista enemmän kuin minulla ja mielikuvitustakin melkein yhtä paljon kuin minulla. Niin että varmaan joskus haksahdan taas Verrosen fiktion pariin.
PoistaVoisinpa jopa väittää, jotta Verrosen novellit ovat helppoja lukea, mutta aika helposti ne sulavat mielestä. Unia sille joka niitä valveilla kaipaa.
Nuo erittäin lyhyet luonnehdinnat lähinnä piiskaavat minua lukemaan kirjan loppuun. Kirjoitan muutamat sanaset aina kunkin novellin luettuani.