Neuvostoliittolainen kirjailija Vasili Grossman (1905 – 1964) kirjoitti vuonna 1961 valmistuneen romaanin Всё течёт... Saksankielisen wikipedian mukaan romaani takavarikoitiin, mutta Grossman kirjoitti sen uusiksi vuonna 1963. Romaani julkaistiin eka kerran Saksan liittotasavallassa vuonna 1970 venäjäksi. Luin vuonna 1991 julkaistun suomennoksen nimeltä Kaikki virtaa, jonka teki Esa Adrian.
Vasili Grossmanin romaani kertoo Ivan Grigorjevitšistä, joka palaa vapauteen noin kolmenkymmenen vuoden ojennusleiriputkelta jostain Siperian suunnalta. Eletään ehkä vuotta 1955. Stalinin kuoltua Ivanin kaltaisia tekaistuin poliittisin perustein vangittuja alettiin vapauttaa. Ivan on oppinut mies, mutta rankat työt rankoissa oloissa ovat saaneet hänet suuntautumaan enempi ruumiillisen työn puoleen. Niinpä tavattuaan lyhyesti entisen elämänsä hahmoja, hän hakeutuu johonkin pienempään kaupunkiin työhön lukkosepän apuriksi. Siellä hän tutustuu itseään nuorempaan naisimmeiseen, jonka kanssa orastaa pian lupaava ystävyys.
Vaikka kirjassa on tämmöinen juonentapainenkin, menee suurin osa sivumäärästä neuvostovaltion pohtimiseen. Ensin keskitytään juutalaisten tiedemiesten epäsuosioon joutumiseen ennen sotia, sitten vangitsemisiin, kuulusteluihin ja kyydityksiin, sitten ojennusleirioloihin parinkin esimerkkitapauksen kautta. Lopulta kirjassa mietitään mikä oikein mahdollisti sen, että työläisten vapauttamista tavoitelleesta neuvostovaltiosta muodostuikin karmaiseva väkivaltakoneisto, jossa ihmisiä pidettiin jatkuvan pelon vallassa vangitsemalla, kiduttamalla, pakkotyöllä ja nälällä uuvuttamalla ja tappamalla heitä. Kaameimpia kuvauksia on Ukrainan nälänhätää käsittelevä jakso.
Kirjan loppupuolella Grossman ei oikein taida jaksaa enää upottaa ajatuksiaan henkilöittensä vuoropuheluun vaan kertoo, että Ivan alkoi kirjoittaa mietteitään kouluvihkoon ja sitä tehen sitten niitä mietteitä riittääkin kymmeniä sivuja ihan solkenaan. Masentava alku- ja loppupäätelmä on suunnilleen, että Venäjän historia mahdollisti ihmisten orjuuttamisen, koska Venäjän historia on maaorjuuden historiaa. Lenin puhui vapauden puolesta, mutta toteuttaakseen ihanneyhteiskuntansa hän valtaan päästyään ensi töikseen teki neuvostomaasta saman vapaudettomuuden yhteiskunnan, jota vastaan oli vallankumouksellisena toiminut. Stalin ei siis kirjoittajan mukaan muuttanut Venäjän suuntaa vaan vahvisti Leninin sisimpiä pyrkimyksiä. Stalin vei huippuunsa kansan vuosisataisen orjuuttamisen Venäjällä.
Kuten edellä kerrotusta määttiijjä käy ilmi on romaanin rakenne hieman oikukas, paikoin tuntuu siltä, että joitakin seikkoja on saattanut unohtunut kertomatta. Kirjan nimi viittaa kreikkalaisen antiikin filosofin Herakleitoksen pähkäilyyn, jonka mukaan Kaikki virtaa ja jotta ihminen ei voi astua kahta kertaa samaan virtaan. Mikäli saksalaista wikipediaa on uskominen, on Grossman joutunut jälkimmäistä romaaninsa suhteen yrittämään ja vaikkei kerronta mitään isompaa uraa-huutoa ilmoille virittäisikään, niin asia tulee kyllä selväksi. Virrassa on käyty ihan kylpemässä. Ennen juonenkuljetuksen loppuhuipennusta Ivan muistelee leirillä tutuksi tullutta viisasta heppua, jonka mielestä historia on muodoton tai sitä ei ole olemassakaan tai sitten elämän historia on voittamattoman väkivallan historiaa.
Kirjassa on 250 sivua, se on ladottu kiitettävän isoilla kirjasimilla. Lukeminen vei minulta pari päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti