Kari Hotakainen (s. 1957) kirjoitti vuonna 2005 julkaistun näytelmän Punahukka. Kirjan alussa Hotakainen kirjoittaa lyhyesti näytelmän synnystä. Hän luonnehtii näytelmänsä kertovan hyvän tekemisen vaikeudesta, arkipäivän moraalista, Venäjästä ja luomiskertomuksesta. Alun perin Hotakaisen oli tarkoitus kirjoittaa uskosta, mutta Juha Lehtolan kanssa he yhdessä olivat muotoilleet näytelmästä tämmöisen.
Kuitusen lapseton pariskunta aikoo adoptoida lapsen. Samaan aikaan Pekka on nähnyt junasta katsoin Jeesuksen ja alkanut pohtia uskonasioita. Lisäksi näytelmässä on salattu pietarilainen sisko, perinnönjako, ikonien salakuljetusta ja muuta sattumoisin ilmaantuvaa. Usko vaikuttaa ns. levinneen käsiin. Ja ilmankos kun kaksin käsin on aihetta käsitelty. Sanailua on enemmän kuin kiitettävästi. Alkoi jo tursua korvista. Epäilen vahvasti jaksanko lukea Hotakaisen romaaneja.
Teknisesti näytelmä pysyy mainiosti kasassa. Aiheet etenevät ja päätyvät johonkin suistomaalle, armon sanotaan muistuttavan suota, kun se antaa periksi. Mitään lopullisia ratkaisuja tai absoluuttisia totuuksia juuri miltään vähänkään rehelliseltä taideteokselta ei hyödytä odottaa. Niissä heitellään puistossa kultapalloja iloisen naurun helkähdellessä. Maalia ei synny, koska mitään maalia ei ole olemassakaan.
Kirjassa on 117 sivua. Aloitin sen eilen illalla ja lopettelin tässä aamulla.
En tiennytkään, että Hotakainen on kirjoittanut myös näytelmän. Olen lukenut häneltä vain Ihmisen osan ja siitäkin on aikaa. Hyllyssä nököttää Kantaja ja haasteessa kummittelee Juoksuhaudantie.
VastaaPoistaWikipedian mukaan Hotakainen on kirjoittanut lasten- ja nuortenkirjoja, runoja, näytelmiä ja kuunnelmia elokuvakäsikirjoitusten ja romaanien ja muun sellaisen lisäksi.
Poista