Powered By Blogger

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Armas J. Pulla: Kahvi


Armas J. Pulla (1904 – 1981) kirjoitti vuonna 1976 julkaistun teoksen Kahvi. Pulla kuvailee hauskalla tyylillään kahvinnauttimisen kulttuurihistoriaa. Kirjassa on paljon kuvia ja kertomuksia kahvin merkillisistä vaiheista muinaisesta Afrikasta, Levantista ja Turkista Euroopan kautta suomalaiseen kahvinkeittimeen.

Pullan kertoman mukaan kahvin historia pitää sisällään niin taiteita kuin politiikkaakin. Kahvin juontiin on suhtauduttu tunteella niin puolesta kuin vastaan, Linné piti kahvipensaan marjoja mahdollisesti myrkyllisinä, monet muut kuvailivat kahvin monipuolisia terveysvaikutuksia. Piristävä vaikutus on tunnettu jo kauan. Kahvi rantautui Eurooppaan joskus 1600-luvulla mahdollisesti Turkista. Siinä missä Wienissä kahvia alettiin aluksi nauttia turkkilaiseen tapaan, loi italialainen kahvialan yrittäjä Pariisiin ranskalaisen kahvilakulttuurin. Café Procope muodostui kuuluisuuksien kohtaamispaikaksi, jossa nähtiin Voltaire, Rousseau, samoin kuin vallankumoukselliset ja heitä keksinnöllään avustava tohtori Guillotin ja jopa luutnantti Buonaparte, joka sai sittemmin satapäiväisen keisariutensa. Lontoossakin oli kahviloita 1600-luvun puolivälin jälkeen. Lloyd's-nimisessä kahvilassa merenkulun ja vakuutusalan yrittäjät perustivat nykyäänkin toimivan, kahvilan nimeä kantavan laivojen jälleenvakuutusmarkkinapaikan. Sittemmin englantilaiset siirtyivät teen juojiksi, sillä heidän siirtomaissaan ei kasvatettu kahvia.

Kahvi muodostui nopeasti kalliiksi tuontitavaraksi, joka aiheutti kauppataseen alijäämää niin Ruotsissa kuin Saksassakin. Ruotsissa koettiin puolenkymmentä kahvin kieltolakia, joihin kansa suhtautui väheksyen. Saksassa Fredrik Suuri kehitti oman menetelmänsä kahvin salakuljetusta vastaan: kahvi piti ostaa valmiiksi paahdettuna valtion paahtimoista. Ranska joutui mannermaasulkemuksen aikana valmistamaan kahvin korviketta sikurista. Sittemmin Martinique-saarelle ja Haitiin istutetut kahvipensaat tuottivat Ranskalle sen halajaman kahvin. Hollanti oli muodostunut kahvin markkinajohtajaksi, hollantilaiset kasvattivat kahvia Jaavalla. Mutta kun pitkään kahvintuotannosta syrjässä pidetty Brasilia sai kahvipensaita, syntyi 1800-luvulla uusi kahvin tuotannon suurvalta. Pulla kuvailee kahvibisneksen jännittäviä suhdanteita Brasilian osalta kiinnostavasti.

Kahvin juonnissa sen sijaan Pohjoismaat ovat suurvaltoja, Suomi muitten joukossa. Myös Suomen kahvilakulttuuria Pulla kuvailee, varsinkin Helsinkiä. Suomen sota-ajan kahvittelu täytyi hoitaa korviketta tai sittemmin vastiketta nauttimalla. Korviketta voi valmistaa käyttämällä esim. ¾ voikukanjuurta – ¼ juolavehnänjuurta. Ennen sotaa valtio oli hankkinut kahvia varastoon niin paljon, että vuoteen 1943 asti korvikkeeseen voitiin lisätä neljännes aitoa kahvia. Sen jälkeen alettiin puhua vastikkeesta. (Jo Linné oli suositellut ruotsalaisille paikallisten kasvien käyttöä kahvintyyppisen juoman valmistukseen. Hän piti itse pyökin terhoista valmistettua juomaa kahvin makuisena.) Kahvia tuotiin Suomeen sotien jälkeen vuonna 1946.

Hyvältä maistuva valo?
Kirjassa on paljon ja monenmoisia anekdootteja kahvin ystävistä ja kahvista ylipäätään. Ranskalaisessa Mercure galant -lehdessä julkaistiin vuonna 1711 Laulu kahvista, jonka alkuosan olen opetellut ulkoa eräästä kahvipurkista. Loppuosassa korostetaan sitä miten kahvi tekee tyhmästäkin vähän fiksummanoloisen ja se loppu kuuluu näin:

Tuota juomaa juodessa
tyhmäkin on kurssissa,
sit' hörppii sekä lausahtaa
silloin tällöin juu ja jaa
– ja älykkäältä vaikuttaa!

Kirjassa on 127 sivua, joilta löytyy paljon kuvia. Luin kirjan kolmessa päivässä.

4 kommenttia:

  1. Armas J. Pullaa kannattaa aina lukea! Omat suosikkini ovat "Neljä virtaa", jossa hän kauniisti kuvaa Ranskan suurten virtojen maisemia ja niiden ympärille kiertyvää kulttuuria, sekä "Vatsan muistelmat", josta anoppi sanoi, että "siivoton kirja - kuinka ihminen voi pitää noin paljon ruuasta". Itse olen leiponut tuossa kirjassa esiteltyjä "Seijan juustokorppuja" jo 40 vuotta.

    Postaukset kuvatkin ovat hienot: ylimmäinen houkuttaa kahvinautintoihin, ja moniselitteinen valonjuontikuva on hauska osuma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin aikaisemmin lukenut muistaakseni vain kirjan "Viipurlaisii muisteloi ja pariisilaisii". En kovin paljoa siitä muista, mutta Pulla taisi tosiaan olla Ranskan-tuntija. "Neljä virtaa kuulostaa" kuulostaa kiinnostavalta.

      Ylemmässä kuvassahan voisi vaikka olla näkevinään kahvinnauttijan ehtoollisen: kahvia, pullaa ja kahvinautinnan historiaa. Alemman kuvan tekstissä viittaan omasta mielestäni leikkisästi nk. kuolemanrajakokemuksiin, jollaisen läpikäyneistä jotkut muistelevat nauttineensa "hyvältä maistuvaa valoa".

      Poista
  2. Minun hyllystäni löytyy Pullan Leipää ja Viiniä-kirja. Se tarttui mukaani kirjaston poistosta ja käsittelee ilmeisesti gastronomian historiaa. Tämä kahvikirja täytyykin löytää jostain sen kaveriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käväisin juuri Jyväskylässä Päijänne antikvariaatissa. Siellä oli paljon Pullan kirjoja, mutta ei tainnut olla tätä Kahvi-kirjaa. Itse voisin lukea jotain hauskaa fiktiotakin, mutta en ehkä kumminkaan Ryhmyä ja Romppaista.

      Poista