Leena Krohn: Salaisuuksia

Leena Krohn (s. 1947) on suomalainen kirjailija. Luin hänen kirjoittamansa teoksen Salaisuuksia. Kirja on vuodelta 1992 ja sen on kuvittanut Inari Krohn.

Kyseessä on kertomuskokoelma mielikuvituksellisista ja sadunomaisista tapahtumista. Salaisuuksia löytyi kirjastosta lasten- ja nuortenosastolta. Johtunee siitä, että kaikissa kertomuksissa päähenkilö on lapsi. Itse tarinat voi kyllä lukea aikuinenkin. Varsinkin kun on kuvia pehmentämässä kerrontaa. Luin kirjan, koska olin valinnut sen scifi-haasteeseen kuuluvana luettavakseni. Valitsin kirjan, koska olin lukenut joskus Krohnin Tainaronin, joka teki minuun syvän ja pitkäkestoisen vaikutuksen.

Mihin luokkaan tämä kirja kuuluu? Kyllä sen tietenkin voi lasten- ja nuorten kirjallisuuteen luokitella, ulkoasukin siihen viittaa. Toisaalta kirjasta voi löytää spekulatiivista fiktiota (Uusi Opabinia), scifiä (Mare Serenitatis) tai kukaties vaikkapa maagista realismia (Kotini syvyydessä). Jos kaikkia näitä kertomuksia nimittää saduksi, riittää kaiketi sekin? Kertomukset (5 kpl) ovat kukin omanlaisiaan, pituus vaihtelee, samoin tapahtumapaikat, joissakin on minäkertoja, joissakin sankarina on tyttö, toisissa poika.

Jonkin kieroutuneen vaiston takia alan aina etsiä tarinaa, josta pidin eniten. Tässä tapauksessa valinta on päivänselvä: Uusi Opabinia. Kertomus käynnistyy eläinkaupasta, joka on kuvattu vähillä vedoilla niin, että jokaiselle tulee selväksi millainen tilanne on kyseessä. Tyttönen löytää akvaariosta mieltään kiehtovan otuksen ja päättää hankkia sen. Hankinta osoittautuukin kerrassaan poikkeukselliseksi. Krohn olisi voinut jatkaa aiheen käsittelyä niin pitkään, että lukija olisi päässyt masentumaan elämän pöhköistä lainalaisuuksista. Nyt kirjailijan ratkaisu onkin lopettaa kertomus varsin lyhyeen, mikä on mielestäni hieno veto. Lukijalle jää toivo ja tyttöselle hyvä mieli.

Kirjassa on 104 sivua, luin sen muutamassa tunnissa.