Jasmiiniyöt

Virpi Hämeen-Anttilan suomentama ja toimittama intialaisen eroottisen runouden valikoima Jasmiiniyöt julkaistiin vuonna 2000. Kirjan runot on poimittu ajanjaksolta, joka ulottuu 300-luvulta 1600-luvulle. Käännökset on tehty alkukielistä, joita on useampia. Tärkeimpiä lienevät sanskrit, tamil ja hindi. Kirjan alun johdanto-osassa Hämeen-Anttila kertoo vanhasta intialaisesta runoudesta.

Runot on esitetty viidessä erillisessä, runojen syntyajan ja runoilijoitten asuinpaikan perusteella toisistaan erottuvassa osiossa. Hämeen-Anttila selostaa johdannossa myös tyylillisiä eroja ja runokäsityksen kehitystä, mistä en ihmeempiä kerennyt kahdessa päivässä tajuta. Kirjan lopussa on lisäksi useimmista runoista runokohtaisia, lukemista helpottavia taustatietoja, kuten käytettyjen vertauskuvien selityksiä.

Itse runot eivät ole erityisen vaikeita ymmärtää. Ne saa luettua melko nopsasti, sillä aihe on siitä kaikkein mielenkiintoisimmasta päästä. Rakkaus, varsinkin eroottinen rakkaus kiehtoo useimpia ihmisiä. Hämeen-Anttilan mukaan uskonto ei Intiassa ole pahasti rajoittanut seksin harjoittamista vaan jopa kehottanut siihen. Ehkäpä sen seurauksena nämä runot antavat intialaisesta elämänmenosta aika paritteluhakuisen kuvan. Usein toistuva aihe runoissa ovat yölliset tapaamiset, joissa on kyse avioliiton ulkopuolisesta suhteesta. Tästä esimerkkinä seuraava pikku katkelma Jayadevan, 1100-luvun sanskrit-kielisen runoilijan runosta ”Krishna odottaa Râdhâta”:

Riisu äänekkäät nilkkarenkaasi:

ne kavaltavat lemmen aikeet.

Kulje metsikön varjojen kautta

ja kiedo yllesi yön musta vaate.

Hän odottaa, kukkaseppele päässään;

käy Jamunân rannalla tuuli.

Runot kertovat tyylikkäällä tavalla lemmenseikkailuista ja toisinaan myös pitkäaikaisen parisuhteen vaiheista. Aiheet painottuvat nuorten ihmisten rakkauselämän alkutaipaleelle. Koskettavin runoista, Shîlâbhattârikâ-nimisen naisrunoilijan sanoilla ”On kuutamoita” alkava runo kertoo naimisissa olevan naisen kaipuusta nuoruuteen ja lemmentuokioihin tulevan puolisonsa kanssa. Runosta rakentuu oivallinen tuokiokuva, jossa runon kertojan nykyhetken tunnot resonoivat kauniisti menneisyyden kanssa. Tämä sama pyrkimys – kuvata pienen oivalluksen sisältävän hetken kautta kokonainen elämäntilanne – vaikuttaa olevan yhteistä kirjan runoille. Ja juuri se tekee niistä hienoa luettavaa.

Kirjassa on noin 200 sivua ja luin sitä kaksi päivää.