Powered By Blogger

perjantai 5. syyskuuta 2014

Ilmari Turja: Päämajassa

Kirjan kansikuvassa päämajoitusmestari A. F. Airo ja Suomen marsalkka Mannerheim.
Ilmari Turja (1901 – 1998) oli lehtimies ja kirjailija. Vuonna 1966 tuli julkisuuteen hänen kirjoittamansa näytelmä Päämajassa. Luin Turjan näytelmän kirjana julkaistun version, jonka alusta löytyy kirjailijan laatima Tekijän sana.

Näytelmä kertoo tapahtumista Suomen armeijan päämajassa kesäkuussa vuonna 1944. Turja sanoo näytelmän marsalkan olevan enemmän kirjailijan luomus kuin eräs tunnettu marsalkka. Turja tunsi päämajan olosuhteet ja näytelmän päähenkilöistä hänellä oli henkilökohtainen käsitys, sillä hän oli työskennellyt propagandatehtävissä päämajassa jatkosodan alussa vuoden ajan. Jo tekijän puheenvuorossaan hän kertoo muistavansa päämajasta erityisesti kaksi miestä, päämajoitusmestarin ja marsalkan, joiden välille toisinaan syntyi tahtojen taistelu. Nämä hahmot, ilman nimiä, tehtäviensä ja sotilasarvojensa kautta tunnistettavina, ottavat herrasmiesmäisesti yhteen tässä suomalaisessa klassikkonäytelmässä. Vaikka näytelmä siis on fiktiota, sisältänee se myös sisäpiiriläisen näkemystä Suomen jatkosodan ajan sodanjohdosta.

Koska olen katsellut useita kertoja Matti Kassilan näytelmän pohjalta vuonna 1970 ohjaaman elokuvan nimeltä Päämaja, oli minun aluksi lukiessa vaikea saada hahmoja elämään elokuvan ulkopuolista elämää. Keksin tähän kuitenkin oman ratkaisuni. Aloin jo näytelmän alkupuolella laatia mielesssäni omaa dramaturgiaani näytelmästä teatterin lavalle. Valitsin ison osan roolihahmoista, jotkut jäivät vielä vähän auki. Kehittelin siinä lukiessani myös lavasteita, äänimaailmaa ja näyttämön ylle heijastettavia tekstejä, joilla voisi korostaa näytelmän pääkohtia sekä kuvia, jotka johdattaisivat katsojan siihen sotaan, joka näytelmässä muutoin nousee esiin vain näyttelijöitten repliikeissä. En tiedä olisiko kenestäkään muusta jännä nähdä sitä näytöstä, mutta minulle sen kuvitteleminen toi ihan hauskat fiilikset.

Joka tapauksessa ihan kiva oli lukea tämä näytelmä ja nähdä miten se poikkeaa Kassilan elokuvasta. Muistaakseni Kassilan elokuvassa ei mainita sitä, että Aunuksen kannasta olisi pidetty suomalaisten hallussa, jotta olisi jotakin takataskussa rauhanteossa. Tämän mielipiteen tuo näytelmässä esiin marsalkka keskustelussa ystävänsä eversti evp Hinderin kanssa. Tällaisia neuvotteluaseita voi sodassa varmaankin hankkia. Näytelmässä ei ole ulkokohtauksia, kaikki tapahtuu päämajan seinien sisällä, jotkut kohtaukset on järjestetty eri tavoin elokuvassa, vuorosanoja on siirrelty toisille upseereille ja mm. Tukholmasta päämajaan kutsutun eversti Bromman (elokuvassa Leif Wager) osuutta on elokuvassa kavennettu.

Luin näytelmän päivän aikana, kirjassa on 135 sivua.

4 kommenttia:

  1. Kuvauksesi dramaturgisesta lukemisratkaisustasi puhutteli minut ensin sanattomaksi, ja sitten innovoin itseni käväisemään The Simsin kotisivulla. Kyllä sinun näyttämöversioideasi on onneksi edelleen omiaan päihittämään virtuaalimaailmasovellukset.

    Loogista, että esittelit heti Sodankäynnin taidon jälkeen tämän Turjan näytelmän, jossa toisena päähenkilönä on eräs päämajoitusmestari. Nimittäin Airo luki Sunzin opasta jatkuvasti päämajassa Mikkelissä.

    Päämaja jäikin Joel Rinteen viimeiseksi valkokangaselokuvaksi. Muutama vuosi sitten totesin, että filmi kestää edelleen hyvin katsomisen, vaikkei kuulukaan Kassilan parhaisiin ohjauksiin. Vähän pienempänä jätin elokuvan karvaasti pettyneenä kesken, vaikka olin aloittanut sen suurin odotuksin vakaasti luottaen siihen, että elokuva ei voi olla kuin hyvä, kun kerran akateemikko Rinne näyttelee siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuossa Simsin toteutuksen demossa (se kai se oli?), on kieltämättä jotain hyvin samantapaista kuin mitä ajattelin itse käytettäväksi "näytelmäsovituksessani". Juuri nuo kuvakkeet, jotka aukeavat hahmojen yläpuolelle edustavat jotain samankaltaista mitä ajattelin. Olen huomannut, että nykyään teattereissa on käytettävissä todella paljon muutakin tekniikkaa kuin pyörivä näyttämö.

      Ja Sun Tzu oli tosiaankin kirja joka kiinnosti juuri sen Airon haastattelussaan esittämän "mainospalan" takia. Minusta Sodankäynnin taito on parhaimmillaan juuri kuvatessaan sodankäynnin suuria linjoja, kuten pitkän sodan kohtaamaa kritiikkiä oman kansan keskuudessa. Toisaalta myös vakoilun ja vastustajan harhauttamisen ajatukset ovat edelleen täysin päteviä.

      Minusta Päämaja toimii elokuvana erinomaisesti. Pidän jopa mustavalkoisesta toteutuksesta. Se tuo koko esitykseen aitoutta ja eräänlaista epookkia.

      Poista
    2. Airon haastattelulla saatat viitata Ylen Elävästä arkistosta löytyvään Itse asiassa kuultuna -sarjan haastatteluun vuodelta 1978? Luin itse Sodankäynnin taidon pari vuotta sitten ja kirjoitinkin siitä - blogihistoriani ainoaksi jääneenä tilaustyönä muuten. Käyttämäni myöhempi, Kiina-tuntija Matti Nojosen suomennos sisältää kiitettävän laajan johdantoaineksen, mm. maininnan tuosta Airon iltaharrastuksesta.

      Kuten odottaa saattaakin, Elonetista löytyy paljonkin kiintoisaa tietoa Kassilan Päämajan tuotannosta (erityisesti ikkuna "Taustaa"). Selviää esimerkiksi, että Turjan näytelmästä suunniteltiin ensin oikein juhlaelokuvaa, ja se oli tarkoitus kuvata värifilmille. Yhtä lailla Elonet tarjoaa kiinnostavaa tietoa uusimman kirjallisen valloituksesi Hopeaa rajan takaa filmiversiosta, mm. Spede Pasasen tunnollisesta roolityöskentelystä. Paukun osa jäi kai koomikkomogulin ainoaksi vakavaksi roolityöksi, ja yleisesti sitä myös pidetään hänen parhaana näyttelijäsuorituksenaan. Lämmin kiitos siis ohjaaja Niskaselle tästä ainutlaatuisesta tilaisuudesta, jonka hän tarjosi kuopiolaisnuorukaiselle.

      Poista
    3. Joo, "kirjallisen valloituksesi", sano...!

      Nämä minun kirjoitukset ovat kai sitten jonkinlaista lukupäiväkirjaa, jonka tarkoitus on motivoida minua lukemaan. Kuten kirjoittaminen on myös lukeminen aika yksinäistä puuhaa ja sitä yksinäisyyttä lieventämään tällainen kirjablogeeraaminen on ihan onnen omiaan. Niin että kiitokset kommenteistasi!

      Poista