Vesa Oja: Finglish

Kuvajournalisti Vesa Oja (s. 1953) läksi vuonna 2004 etsimään 1920-luvulla Amerikkaan lähteneitten sukulaistensa elossa olevia jälkeläisiä. Matkalla syntyi päätös tehdä valokuvareportaasi amerikansuomalaisten nykyoloista. Pitkän projektin jälkeen vuonna 2013 pidettiin Suomen valokuvataiteen museossa Helsingissä näyttely ja julkaistiin nyt puheena oleva teos Finglish. Teoksen johdantona olevassa kirjoituksessaan Kultasantaiset tiet Vesa Oja kertoo kulkeneensa Pohjois-Amerikan suomalaisalueet läpi useampaan kertaan. Teos sisältää parisataa sivua isoja, kauniita ja paljonpuhuvia valokuvia, joista useimpiin löytyy Päivi Ojan laatima kuvien taustoja avaava teksti kirjan lopusta.

Joku voisi ajatella, että ei tällaisen valokuvateoksen läpiselaaminen lukemista ole, mutta vanhan sanonnan mukaanhan kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Ja koska minä taas kerran vähän hökelsin, katselin ensin kuvat putkeen ja huomasin vasta sitten ne kuvia selittävät tekstit kirjan lopusta. Niinpä sain kerrata kuvat uudelleen tekstien kanssa. Olikin aika jännä ensin itse tarkastella kuvia ihan vain kuvina, jolloin huomasi niitten toimivan silläkin tavoin. Monissa kohdin teksti avasi kuvista sellaista mitä en mitenkään olisi voinut arvata.

Koska monet kuvista ovat henkilökuvia, en ollut pelkistä nimistä tajunnut keitä olin katsellut. USA:n ja Kanadan suomalaistaustaisissa on tunnettuja hahmoja, joista kirjassa ovat esillä keramiikkataiteilja Otto Heino, josta esitettiin toukokuussa dokumenttiohjelma teemalla, valokuvataiteilija Arno Rafael Minkkinen, Jefferson Airplane -yhtyeen kitaristi Jorma Kaukonen sekä tv:stä tutut yhdeksänkymppiset Hannulan veljekset Calumet, Michiganista, joitten esityksen Summertime-kappaleesta monet muistanevat. Veljekset ovat huumorimiehiä ja toteavat kirjassa, että heidän kotipaikkansa kivisistä pelloista on ollut se hyöty, että kiuaskivet ovat löytyneet läheltä. Tunnettujen hahmojen lisäksi tutuiksi tulevat valokuvan ja sanan voimalla monet muut suomalaisista sukujuuristaan ylpeät ihmiset omassa elämänpiirissään.

Millainen kuva amerikansuomalaisista kirjan kautta sitten aukeaa? Mielestäni tähän Vesa Oja vastaa tähän oivallisesti omassa kirjoituksessaan Kultasantaiset tiet. Lainaus lopusta:

Kanadan Sioux Lookoutissa syntyneen serkkuni vanhemmat Eino ja Hanna olivat supisuomalaisia, mutta heidän Amerikassa syntyneet lapsenlapsensa ovat jo neljännen polven amerikansuomalaisia, tai oikeastaan myös amerikanpuolalaisia, amerikanranskalaisia ja amerikanenglantilaisia, riippuen keneltä heidän sukulaiseltaan kysyy. He ovat siis tyypillisiä amerikkalaisia.

Ojan valokuvissa on hienoja taustoja, kanteleryhmä poseeraa Kaliforniassa koivujen katveessa, vanhan pariskunnan kotona on könninkello ja räsymatto, pyssysankarin tyttären takana kohoavat havupuut ('mies on niinkuin petäjä ja lännen nopein vetäjä'). Myös kuvat tärkeistä suomalaisseuduista kertovat paljon. New Yorkin entisellä suomalaisalueella on pääasiassa kiinankielisiä ilmoituksia, baarin seinälle ripustettu hirvisonnin pää katselee tyhjää baaritiskiä ja monikerroksista pullorivistöä, vanha hopeakaivos on ruostunut pystyyn. Kulttuuriperinnön katoamista henkii vahvasti kuva, jossa kuluneella puupenkillä on kulmista nikerrettyjä suomenkielisiä julkaisuja ja vieressä saavillinen polttopuita. Minua miellytti eniten kuva Saskatchewanista, Kanadasta, New Finland -nimisen paikkakunnan kirkosta. Kirkko näyttää suomalaiselta, siinä on perinnettä ja uutta mukana hyvällä tavalla.

Kirjassa on reilut kaksisataa sivua ja sen läpikäymiseen meni minulta päivä.