"Kaukaista maata kohti"

Tähän väliin heitän matkakertomuksen. Käytiin vaimon kanssa reissulla läntisessä Suomessa. Melkein kaikki paikat, joihin tutustuimme, olivat meille uusia tuttavuuksia. Ihmettelyni, jota kuvien määrä ilmentää, on osaksi tätä perua. Tämän aamun aamuhartauden puhuja johdatti minut etsimään virsikirjasta virren 593. Otsikko on siitä poimittu.

Varhaisena sunnuntaiaamuna läksimme ajelemaan kohti länttä. Tien laidoilla nauroivat varislinnut, mutta pidimme ikkunat kiinni ja mennä posottelimme. Keski-Suomi tarjosi viihteeksi parikymmentä kilometriä kiertotietä. Liikennettä oli vähän tai sitten vain me kaksi, tiet olivat muuten kelpo kunnossa, niin että mikäs oli matkatessa kohti lännen avaria maita.

Pohjanmaalla katseltiin tien varresta lounaspaikkaa. Mentiin Ylistarossa ABC:lle, mutta siellä olikin tarjolla vain bensaa. Se kelpasi harmaalle pollellemme, me pärjäiltiin sanan voimalla. Ensimmäinen matkakohde oli Isonkyrön keskiaikainen kivikirkko. Kirkon esittelijä kertoi meille kirkon sisäseiniä kiertävistä vanhoista seinämaalauksista, jotka kuulemma muistuttavat aikakautensa saksalaista kuvastoa. Lisäksi mies kertoi meille alttarikaapeista ja meni siinä Nuijasotakin, kun rupesin kyselemään. Kirkon takana olevalla saarella kuuluivat teloittaneen Nuijasodan kapinajohtajat. Syötiin sitten karjalanpiirakoita siinä parkkipaikalla ja jukurttia ja mehuakin nautittiin. Minä totesin, että tämän kirkon takia jo kannatti lähteä tälle reissulle.
 

Isonkyrön vanha kirkko.

Ajettiin Vaasaan. Vaimon ja navigaattorin avulla löysimme Vanhan Vaasan museon. Parkkipaikkaa emme löytäneet, joten ajoin lievää kansalaisröyhkeyttä osoittaen museon pihalle. Nuoret museo-oppaat antoivat autollemme luvan olla siinä. Vaasalaiset vaikuttivat muutenkin minuun verrattuna hyvin asiallisilta ja kohteliailta. Vaasassa toinen kotimainen kieli voi olla suomi, mutta museon esittelyyn se riittää oikein mainiosti. Kävimme komean Wasastjernan talon lisäksi 1600-luvulta säilyneessä Loukon tuvassa. Vaasan taidemuseoista vierailimme Tikanojan taidekodisssa ja modernin taiteen museossa Kuntsissa. Autolle löytyi parkkipaikka torin alta. Taidemuseoitten tarjonnan ja lyhyen kaupunkitarvonnan jälkeen nautimme torilla pullakahvit.

Wasastjernan talo.

Majoituimme hotelliin, joka sijaitsi Palosaaressa, ruots. Brändö. Einehdimme hotellin ravintolassa, nautimme kanapitsaa, jossa oli myös ananasta ja persikkaa. Illemmalla sain päähäni, että käytäisiin heti siellä Raippaluodossa. Ajoimme kuuluisan Raippaluodon sillan yli ja kävimme katsomassa kirkkoa ulkoapäin. Posoteltiin Björköbyhyn, jossa on puusta rakennettu jämäkkä näkötorni. Sinne kävellessä vaimo huomasi, että polun laidalla kasvoi samanlaisia pieniä katajia, joille Myrskyluodon Maija ripusti pyykkiä kuivumaan tv-sarjassa. Myös tyrniä kasvoi rannoilla. Muuten Raippaluodon ainutlaatuinen saaristoluonto sisälsi aika samantyyppistä pusikkoa kuin itäinen Suomikin. Myös ABC löytyi.

Aamulla heräsin aikaisin. Hotellin katolla lokkilinnut pitivät melkoista metakkaa. Se kuulosti kivemmalta kuin kelaleikkurin ja haravoinnin ääni kotona. Kun en saanut unta, läksin kuuden seutuun kävelylle. Yritin siinä vääntää jotain runontynkää tyyliin 'Morgonstund drar mull till mun'. Ihmiset kiiruhtivat töihin, oli maanantaiaamu. Kaupunki näytti siistiltä ja rauhalliselta. Teitä oli nimetty laivojen mukaan. Jalkapallokentällä näin meriharakan, hotellin parkkipaikalla tiiranpoikasen.

  

Pyhän Marian kirkon rauniot.

Aamiaisen jälkeen kirjauduimme till veke. Ajettiin auto takaisin Vanhaan Vaasaan. Kuten kaikki varmaan tietävät, Vaasan kaupunki tuhoutui tulipalossa vuonna 1852. Uusi kaupunki rakennettiin soveliaampaan paikkaan. Palossa tuhoutuneen Marian kirkon rauniot ovat kulkijan katseltavissa. 


 

Mustasaaren kirkko, före detta hovrättshus.

Palosta selvisi Wasastjernan talon lisäksi hovioikeuden talo, joka sittemmin muunnettiin kirkoksi. Käväisimme tuossa erikoisessa Mustasaaren kirkossa.

Mustasaaren kirkolta ajelimme Koskenkorvan ja Ilmajoen kautta Seinäjoelle, jossa tutustuimme kaupungin monumentaalikeskustaan reilun tunnin ajan.

Alvariinsa en ole Seinäjoella hypännyt, mutta kerran kävin Lakeuden risti -kirkossa ja nyt kävin toisen kerran. Nautimme vielä pullakahvit lähetyskahvilassa. Se pulla oli hyvää.

Kirjablogistit Booksy ja Satu olivat kertoneet Seinäjoen mielenkiintoisista kirjastoista, joten nekin kävimme katsastamassa. Vaimoni ihastui erityisesti lasten ja vanhempien tekemiin taideteoksiin, joita oli esillä Apila-kirjaston aulassa. Kumpikin pidimme siitä rohkeasta, uudistavasta rakennustaiteesta, jota Apila väreili. Aallon kirjasto vaikutti siihen verrattuna arvokkaalta ja asialliselta!

Seuraava pysähdyskohteemme oli Peräseinäjoki. Näppäsin valokuvan Ville Ritolan patsaasta. Tutustuimme paikkakunnan tehtaanmyymälään ja hankimme itsellemme sieltä Peräseinäjoki-sukat. Kauppias suositteli meitä ajamaan Virtain (vai pitääkö sanoa Virtoisten?) kautta, kun kerroimme olevamme menossa Petäjävedelle kirkkoa katsomaan. Ja kyllä minä ajoinkin. En ollut enää varma, moneltako Petäjäveden kirkon esittely loppuu, joten vauhti oli valitettavan ylenpalttista. Kerkesimme kirkkoon kaksi tuntia ennen sulkemisaikaa. Sillä hetkellä olimme ainoat vierailijat.

Paluumatkalla emme taaskaan meinanneet löytää sopivaa ruokapaikkaa. Lopulta aikamoisen kaupunkiseikkailun jälkeen ajauduimme Jyväskylän uudelle ABC-kahvilalle, jossa nautimme tavallisen grilliaterian kumpainenkin. Palvelu oli reipasta, ruoka valmistui nopeasti ja oli maukasta.

Haluaisin sanoa kotiinpaluusta jotain, mikä edes jotenkin nivoisi yhteen retkemme käänteet. Ehkä huomiotaherättävintä oli se, miten rauhassa saimme ajaa, kun olimme sattuneet valitsemaan erikoiset matka-ajankohdat. Liikenteen rauhallisuus vaikutti meihinkin ja teki matkaamisesta miellyttävää. Kotona sitä saa tavallaan olla omassa rauhassaan, mutta virren 593 sanat pätevät sielläkin:

Maan päällä aina, ihminen,

vieraana kuljet matkaten

kaukaista maata kohti.

(Sanat J.L. Runeberg, suom. August Ahlqvist)