Powered By Blogger

lauantai 8. heinäkuuta 2017

Martti Joenpolvi: Kauan kukkineet omenapuut

Martti Joenpolvi (s. 1936) kirjoitti vuonna 1982 julkaistun novellikokoelman Kauan kukkineet omenapuut. Kokoelma sisältää kahdeksan novellia. Kirjoitan sanasen jokaisesta novellista:

Aktiivihiilet. Topi matkustaa talvella kaverinsa Jaskan kanssa pohjoiseen Tanen mökille. Molempien pojat seuraavat mukana. Illalla pojat lähtevät naisiin, isät alkavat juoda pontikkaa. Kuka saa sitä yhtä ja kuka juo pontikat ja kaikeksi lopuksi: mitä sitten?
Ateljeekriitikko. Nuori naiskirjoittaja tapaa keväisenä päivänä kirjailijanalkuja preppaavan kriitikon. Tämän novellin yhdestä repliikistä tuli mieleen Matti Ijäksen tv-elokuva Pala valkoista marmoria ja toden totta, se perustuu Joenpolven novelliin – ei tosin nyt lukemaani novelliin. Repliikki: ”Keskushenkilö, se nainen,- -” johdatti minua lukijana harhaan hauskasti tai ei, sillä se ei johtanut samaan kuin elokuvassa.
Kevätkesän lämpimin päivä. Tunnetunoloinen sosiologi on vetäytynyt viettämään kevätkesää mökilleen. Lipputankoremontti herättää moneen suuntaan avautuvia vertauskuvallisia ajatuksia hänen keski-ikäisessä mielessään.
Lesken ensimmäinen syksy. Naapurin mies neuvoi edellisenä syksynä lehtien haravoinnissa, Meriläinen ei neuvoa noudata, mutta muistelee silti naapurin miestä, joka talvella sitten kuoli. Leski asentaa jouluvalot ikkunaan jo viikkoa ennen ensimmäistä adventtia – niin muuttuu lesken elämä suruvuoden vieriessä.
Koulua puretaan. Biologiseen ja kosmiseen yksinäisyyteen Palmin herättää purettava koulutalo, muisto opettajanhuoneen palmusta sekä lapsettoman tädin perinnönjaosta ja havahtuminen omien lasten puuttumiseen.
Kauan kukkineet omenapuut. Vanhainkodin tädit elävät jumissa osastollaan. Kevätkin on kolea. Auttavatko silloin muistot vanhoista hyvistä ajoista, saati sitten vähän kehnommista?
Halpa ammattimies. Varsin pätevä kuvaus putkiremontin takkuisesta etenemisestä.
Jerevanin tytöt. Kovin kotimaisen makuinen kertomus näteistä nuorista tytöistä, joita suomalaiset matkailijat ihastelevat.

Näistä novelleista tykkäsin eniten ensimmäisestä ja toiseksi viimeisestä. Apeasävyistä on elämä Joenpolven kertomana. Vakavista teemoistakin on kyse: kuolemasta, lapsettomuudesta, elämän lipumisesta ohitse. Toisin paikoin on hienoja kiteytyksiä, tarinan tunnelmista nousevia kirjallisia kristalleja, jotka herättävät huomiota, kuten esim. novellin Lesken ensimmäinen syksy lopussa:

Hiljaisten, valaistujen huoneitten ikkunoista hän katseli ulos ja ihmetteli, kuinka pimeää jo oli.
Ja vasta äsken hän oli ollut siellä.

Kirjassa on 127 sivua ja lukaisin sen parissa päivässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti