Runo merkitsee minulle nätisti soinnahtavaa sommitelmaa, jolla jokin asia esitetään. Korostan sitä, että esitettävän asian ei tarvitse olla ylenpalttisen ylevä, arkipäivä sisältää aihetta runoiksi vaikka kuinka. Ensimmäinen muistiinmerkitsemäni oma runoni on kirjoitettu 30. marraskuuta 1977 ja omistettu käsienpesualtaaseen kuolleen banaanikärpäsen muistolle. Näin se kuuluu:
Laulu ystävälle
Sormeni alle kuolit,
muiston syömmeeni
vuolit,
sait haudalles
minulta kyynelen
suuremman
ruumistasi.
Vaikka runoni onkin kovin poikamaisella tavalla veikistelevä, voi siinä vaistota myös elämän kunnioitusta. Banaanikärpänen näyttäytyy runon kertojalle ystävänä, lavuaaria nimitetään kärpäsen haudaksi. Tappajakertojan olemassaolon tuska säteilee sormesta sydämeen, johon mahtuu hyvästi kaksi ämmää. Kyynel kertoo kokemuksen totuudellisuudesta, voin vakuuttaa. Sittemmin olen syyllistynyt tappamiseen satoja kertoja. Useimmiten uhreiksi ovat joutuneet itikat. Maalla asuessani taistelin hiirien ja myyrien kanssa, jotka kävivät tuhoontuomittua valloitussotaansa taloni ullakolla.
Näine pohdintoineni annan alkutahteja uudelle lukuhaasteelle, jossa tarkoituksena on lukea huumorirunoja. Huumorihan tarkoittaa jotain muutakin kuin vitsi tai toisen vahingolle nauraminen. Huumorin henki on lämmin, se ei sanele totuutta niin kuin joku 62-vuotias setä. Huumori suhtautuu elämään toiveikkaasti, vaikka kyllä se kipeää tekee kun taas jalkansa kiveen iskee. Huumori on vähän kuin synninpäästö: tällainen sinä olet, mutta niin ne ovat muutkin, joten nouse, ota vuoteesi ja kävele.
Lukuhaastetta varten pyysin apuja Kysy kirjastonhoitajalta -sivustolta humoristisia runoja sisältävien kirjojen löytämiseksi. Minulle vastattiin suljetusti. Laitan tähän kumminkin nyt joittenkin runoilijoitten nimiä vinkiksi sellaisille, jotka ovat kiinnostuneita lukemaan huumoripitoisia runoja.
Kirjastonhoitajan vinkit:
Teemu Palosaari, Anja Erämaja, Veli Huovinen, Adam Mansbach, Rob Sears, T. S. Eliot, Kalevauvala, Antti Holma, Hannu Salama, Jukka Itkonen, Pilvi Pääkkönen, Merja Toppi, Tero Järvinen, Karoliina Koskinen, Solja Krapu, Laura Ruohonen
Omia ehdotelmiani:
Kalle Väänänen, Wislawa Szymborska, Charles Bukowski, Risto Rasa, Jukka Virtanen, Kari Hotakainen, Juice Leskinen, Heli Laaksonen, Arto Juurakko, Heikki Luokkanen, Dan Fante, Kirsi-Marja Myöhänen, Pekka Kytömäki, Henriikka Tavi, Lars Huldén
 |
| Joku siinä hänksättää. |
Tämähän on hauska idea! :D Olen kyllä usein miettinyt, että onko Heli Laaksosen runoja tarkoitettu hauskoiksi vai kuulostavatko ne siltä ihan vain erilaisen murteen takia.
VastaaPoistaVeikkaan että on tarkoitettu hauskoiksi. Äsken luin niitä sen mitä Kirjasammossa oli esillä. Ennen en ole hänen runojaan lukenut, tosin olen kuullut joitakin tv:stä. Huumori voi tietenkin olla myös sellaista, ettei se naurata, kuten musta huumori. Mitä olen nähnyt tv:stä kuvia Laaksosesta lukemassa runojaan yleisölle, niin aika tavalla naurun hyrskettä runot ovat herättäneet. Murteella voi kyllä kirjoittaa ihan samalla tavalla eri asioista kuin kirjakielelläkin. Usein murteella kirjoittavat pyrkivät korostamaan murteensa ilmeikkyyttä juuri hauskoilla ilmaisuilla mikä seikka sitten saattaa värjätä kuvaamme murteista ylipäätään.
PoistaKiinnostava haaste! Jonkin verran huumori tulee tietysti myös vastaanotostakin, runoja joista osa lukijoista löytää huumoria ja osa ei, ja joskus kirjoittajan intentioista riippumatta...
VastaaPoistaJa on toki myös runoilijoita jotka kirjoittavat laajalla skaalalla, on humoristista ja sitten niitä mustuneella sydänverellä kirjoitettuja (ja joskus molempia yhdessä)...tutummista runoilijoista mm. Uuno Kailaalla ja Unto Kupiaisella löytyy niin humoristisuutta kuin synkkyyden syvimpiä syövereitä.
Täytyy tarkata löytyykö millaista huumoria lukemista odottavissa runokokoelmissa.
On varmaan olemassa pelkästään humoristista runoa sisältäviä kokoelmia, mutta ajattelin tässä kokoelmia joissa on huumoria huomattavassa määrin. Huumorin avulla voidaan vaikkapa käsitellä raskaita asioita, sellaisia, joihin ei oikein ratkaisua löydy.
PoistaIlman muuta lukijan näkemys asiasta vaikuttaa siihen mitä hän huumorina pitää. Olen huomannut joistakin aiemmin lukemistani kirjoista, että huumorilla sävytettynä pitämäni teos onkin vaikuttanut vakavalta sitten uudelleen luettuna!
Minustakin tämä on hauska haaste! Luen itse sen verran vähän runoja, saati sitten huumorirunoja, ettei varmaan tule osallistuttua tähän. Kiva kuitenkin lukea näistä sitten sinun ja ehkä muidenkin blogeista, esimerkiksi nuo seuraavan bloggauksen Merja Topin runot kuulostivat elämänmakuisilta ja lämpimiltä. Huumorimääritelmäsi on myös hieno.
VastaaPoistaElämänmakuisia ja lämpöisiä Topin runot tosiaan ovat. Huumoria on monenlaista, saatoin aloittaa ihan parhaista runoista. Huumorissa on aina oltava pientä jenkua, Topin runojen tulokulmat tuntuvat ymmärrettäviltä. Huumori toimii usein stereotypioilla, jollei muuten niin tyrkkii niitä kylkeen. Szymborskan runoissa on sellaista kivaa pientä tyrkkimistä.
Poista