Paavo Rintala: Carossa ja Anna

Muistelen joskus kuunnelleeni kuunnelman Carossa ja ilmapallot. En löytänyt siitä mitään tietoa. Arvelen sen olleen Paavo Rintalan tuotantoa. Kuunnelmassa Carossa-niminen setä yrittää liennyttää nuorisoryhmien välejä ostamalla kaikille ilmapalloja. Tapahtumat sijoittunevat Saksaan, jossa ajankohtaa sävyttävät erilaiset kilpailevat aatteelliset järjestöt.

Etsin netistä tietoa Paavo Rintalasta ja hänen tuotannostaan löytyikin kirja nimeltä Carossa ja Anna. Menin ja lainasin sen Siilinjärven kirjastosta. Kirja on julkaistu vuonna 1986 ja se sisältää kaksi kertomusta, joista ensimmäinen on nimeltään Hans Carossasta avautuva näköala ja toinen on nimeltään Anna.

Paavo Rintala (1930 – 1999) kirjoitti romaaneja, kuunnelmia ja näytelmiä. Olen lukenut tai kuunnellut muutaman hänen kuunnelmistaan. Rintalan romaanien pohjalta tehdyistä elokuvista olen nähnyt useampaan kertaan Pojat ja Sissit. Voi olla, että joskus kuuntelin kuunnelman Syntyisin ei-mistään, joka voisi perustua Rintalan omaan kokemukseen viipurilaissyntyisenä, kotikaupunkinsa menettäneenä. Minulla on semmoinen arvelus, että Rintalaa kiinnostivat tarinat, jotka ovat unohtumaisillaan. Sitä henkeä huokuvat lukemani kertomukset.

Hans Carossasta avautuva näköala. Saksalainen Hans Carossa (1878 – 1956) oli Rintalan kuvailun mukaan runoilija, tunnustuksellinen mietekirjailija, prosaisti. Rintalan mukaan Carossa oli natsihallinnon aikaan Uuden Euroopan kirjailijaliiton puheenjohtaja osallistumatta liiton kokouksiin.

Ensimmäisessä maailmansodassa Carossa palveli Saksan armeijassa lääkärinä. Sodassa pitämänsä päiväkirjan perusteella Carossa julkaisi vuonna 1924 teoksen Tagebuch im Kriege: rumänisches Tagebuch, joka suomennettiin vuonna 1942 nimellä Sotapäiväkirja. Paavo Rintala kirjoitti nyt lukemani kertomuksen kyseisiä päiväkirjamerkintöjä hyödyntäen, niin että tarinan eteneminen tuntuu todella uskottavalta. Rintala oli tehnyt aiheesta jo vuonna 1983 esitetyn kuunnelman Hans Carossa Karpaateilla ja vuonna 1987 valmistui lukemaani kirjaan pohjautuva kuunnelma Kolme bagatellia: Carossa; Louvainin tuulet; Anna. Rintalan asenne Carossaa kohtaan on ymmärtävä, ensimmäisessä kertomuksessa hän nostaa esille muutamia tärkeitä havaintoja, jotka avasivat Carossalle näköaloja ihmisolennon sisikuntaan.

Syksyllä 1916 baijerilaisrykmentti sai komennuksen matkata pohjoisesta Ranskasta itärintamalle. Ennen lähtöä Carossa särkee vahingossa peilin majapaikassaan. Rykmentti passitetaan Romaniaan, Karpaateille. He alkavat vaivalloisen valloitussodankäynnin, jossa miehiä kuolee ja haavoittuu molemmin puolin.

Carossa seuraa sotaa paitsi lääkärinä haavoittuneita hoitaen, myös ulkopuolisena tarkkailijana. Rintala vertaa häntä Jumalaisen näytelmän kertojaan Danteen, joka voi liikkua kiirastulivuorella ja helvetissä vahingoittumatta itse. Merkittävimmät havainnot keskittyvät sodan liepeillä ilmeneviin inhimillisiin ja eläimellisiin tapahtumiin. Carossan kertomus sotaretkestä päättyy Rintalalta kesken. Oma syyllisyys vaikuttaisi painavan Carossaa. Rintala nimeää syyllisyyden lähteeksi nimensä paholaisen käyttöön antamisen, joka tapahtui paljon Karpaatteja myöhemmin. Rintalan kertomasta päättelen, että se etsimäni ilmapallotarina luultavasti sisältyy Carossan myöhempään kirjaan ”Kypsän elämän salaisuudet” (1936), jossa kirjailijan alter ego, herra Angermann kertoo elostaan.

Anna. Alussa sanotaan kertomuksen olevan kuviteltua jatkoa herra Angermannin muistiinpanoihin. Tapahtumapaikkana on kumminkin suomalainen pitäjä 1980-luvulla. Kertoja on kolmen tyttären isä, graafikko. Kertomus keskittyy nuorimman tyttären, Annan, elämänuran etsintään. Isällä on suuret odotuksen Annan pianonsoiton suhteen. Kertojaisä on vaativa itseään kohtaan. Ehkä tästä johtuen hän kokee yhteiskunnan vaativan yksilöiltä sopeutumista suvaitsemattomaan demokratiaan, jota hän nimittää lihamyllyksi. Sopeutumattomat eristetään ”sosiaaliavustuksilla ja kuvaruudun kansanhuveilla” ”tajuntareservaatteihin”. Anna ahdistuu jo nuorena elämän kilpailuhenkisyydestä, pianonsoittajia näet löytyy. Hänen sisarensa ovat valinneet helpomman tien kaupalliselta alalta. Anna saa mahdollisuuden opeskella pianonsoittoa ulkomailla vanhempiensa rahojen turvin, mutta lopussa hän ajautuu umpikujaan hakattuaan ranteensa kipeiksi ja särjettyään kolme pianoa. Tässäkin kertomuksessa kotieläimet ovat tärkeässä sivuosassa. Toinen tärkeä sivujuonne ovat Annan painajaisunet.

Ehkä tässä nyt pienet spoilaukset saattoi olla, mutta jos suvaitsette sopeutua. Kirjassa on 137 sivua. Sain sen lukaistua neljässä päivässä.