Alueitten Suomi

Eilen selvitellyissä eduskuntavaaleissa saatiin synnytettyä alueitten Suomi. Vaalipiirit, joita tässä nimitän alueiksi, saivat uutta väriä. Aikaisemmin Suomen alueet olivat Keskustan mandaattia, nyt ne ovat Perussuomalaisten. Keski-Suomi ja Kaakkois-Suomi tosin jäivät vielä Demareille, en tiedä miksi, Pirkanmaan uskon tietäväni. Kokoomus on valtiaana kolmella alueella: Turussa, Uudellamaalla ja Helsingissä. Niin kutsuttu Muu Suomi kuuluu Perussuomalaisten valtapiiriin. He eivät päätä siellä ihan kaikesta, mutta noin kumminkin.

Joillekin tahoille Suomen jakautuminen ruuhka-Suomeen ja muuhun Suomeen ei ehkä ollut selvä ennen näitä vaaleja. Jospa se alkaisi valjeta. Suomea ei ole paloiteltu väkivalloin kuten muinoin Puolaa, asia on tapahtunut sisäsyntyisesti. Vauhtisokeus maan modernisaatiossa on saanut aikaan sen, että osa alueista on painunut kohti syvää etelää kun taas osa alueista on jäänyt miettimään kannattaako tästä lähteä mihinkään. Näin eroaa Hannu Kertusta, kun yhteisistä piikivistä ei ole päästy sopuun. Sekametsässähän tässä kaikki kuljetaan, hornetit vain taivaalla jylisevät.

Nyt voi sitten eduskunnan kauniin käden puolisko kastaa lusikkansa soppaan ja ruveta raapustamaan tiekarttaa tästä eteenpäin. Tai taaksepäin jos niin päättävät.

Minä nöyrryin kerrankin äänestämään demaria. Taktikoin. Koska kyseessä oli ison puolueen ehdokas, hänet myös valittiin, Varkauden mies. Onneksi Vasemmistoliiton ja Vihreitten kärkinimet valittiin Savo-Karjalasta ilman minun soraääntäni. Ja olinhan minä demaria äänestänyt joskus pressanvaaleissa, pari kertaa naishahmoa ja kerran viipurilaissyntyistä setää.