Latinankielisten sanontojen käyttö on
yleensä osoitus snobbailusta. Koska kuitenkin aion kirjoittaa tässä
mätäkuun juttuja, voinen hyvin snobbailla otsikkoon mätäkuun
latinaksi? Mikään latinisti en ole, katsoin tuon vanhasta
tietosanakirjasta ”mätäkuun” kohdalta. Tietosanakirjan mukaan
mätäkuu alkaa vasta heinäkuun lopulla, mutta minulla on nyt
sellainen henkinen vire päällä, että näitä mätäkuun juttuja
on lupa odottaa. Siinäkin mielessä on lupa odottaa, että kun
kelluin siellä Kreetan meressä muuttui mahani jotenkin terävän
oloiseksi kummuksi, jollainen olen käsittänyt poikamahan olevan.
Uskonkin tuottavani jotain perin poikamaista.
Vaikka tämä kirjoitus ei ole
blogiarvio mistään kirjasta ja vaikka aion pitää heinäkuun
verran lukutaukoa (ainakaan en pakota itseäni lukemaan), en silti
aio jäädä lepäämään kuulalaakereillani. Ei, blogiarvioita
erinäisistä kirjoista tulee minun valmisteleman. Tällä kertaa
nämä kirjat eivät kuitenkaan ole mitään olemassa olevia kirjoja
vaan kirjoja, joita ehkä haluaisin lukea. Tai en välttämättä
haluaisi lukea, mutta ainakin koen hauskaksi kirjoittaa niistä. Jos
kävisi niin, ettei lukijasta tunnu hauskalta lukea blogiarvioitani
kirjoista, joita ei ole olemassa, lukija tehköön hyvin ja lukekoon
jotakin muuta. Ja koska dies caniculares tarkoittaa koiranpäiviä,
pitäkööt ensimmäisen kiven heittäjät varansa. Cave canem, sano
roomalainen.
Hauskaa mätäkuuta!
Hauskaa koirakuuta! Ja suunnitelma kuulostaa kiinnostavalta, vaikka kaikki kirjat toki löytyvätkin Baabelin kirjastosta...
VastaaPoistaKiitos myötämielisestä kommentista!
PoistaNiin, tosiaan sinun nimimerkissäsihän voi lukea caniksen tai aniksen miten sattuu silmä vippaamaan. Itse olen jo aika pitkällä oman anikseni kanssa, ei ole ouzo yskittänyt yhtään.
Dulces est desipere in loco....;)
VastaaPoistaJoo, tämä loco-sana nousee aika ajoin esiin kaikkialla missä liikun. Pitää vain ottaa locosasti!
PoistaHauskaa että olet aktivoitunut kommentoijana!
Odotan innokkaasti tulevia arvioitasi!
VastaaPoistaHauska kuulla, Marjatta!
PoistaEiköhän niitä ala pikku hiljaa tippumaan.
Koirakuussa luvassa koirankujeita, luulisin. Kiinnostavaa. Muuten: lumoava kuva lupailee myös salaperäisyyksiä. Seuraan, kuinka lupaus toteutuu.
VastaaPoistaLupaukset on tehty rikottaviksi, koirille korput purtaviksi, sanoo vanha kansa. Ainakin sanoo näin mätäkuussa.
PoistaMutta itse kuvan suhteen voin täydestä sydämestäni yhtyä kehuihisi. En nimittäin enää muista mistä kuva on otettu. Myös kuvaaja voi olla kuka tahansa perheestäni. Kuvaan on varmaankin osaksi sattumalta tullut aivan ihmeellinen, mystinen hohde. Valitsin sen oikeastaan, koska kuva on niin kaunis, ehkä mätäkuussakin on tuollaista kauniisti rehottavaa seisahtuneisuutta.