Susanna Niiranen ja Marko
Lamberg toimittivat vuonna 1998 julkaistun, keskiajan elämänmenoa
käsittelevän teoksen. Kirja koostuu kahdeksan tutkijan
kirjoituksesta, jossa kukin kirjoittaja valottaa eri puolia
keskiajan maailmasta.
Keskiaika oli ajanjakso, joka sijoittui
antiikin ja renessanssin väliin, jonnekin 400-1500-luvuille.
Keskiajan ilmiöitä tarkastellaan kirjassa yleensä läntisen
Euroopan tai Pohjolan osalta. Tästä poiketen Leena Valkeapään
teksti käsittelee Suomen keskiaikaisten kirkkorakennusten
muuttumista uskonnollisista rakennuksista kansallisesti merkittäviksi
historiallisiksi muistomerkeiksi. Jari Järvisen karttoja
käsittelevässä tekstissä tarkastellaan aikakauden
karttojen kehitystä koko maailmassa, tosin Eurooppaan painottuen.
Keskiajasta tulee ainakin minulle
helposti mieleen valtioitten väliset sodat ja ihmisten jatkuva
puutteenalainen elämä. Mika Kallioinen pohtii tekstissään
keskiajan kaupankäynnin merkitystä Euroopan vaurauden
kehittymisessä. Varmasti järjestäytynyt yritystoiminta onkin ollut
tuloksellisempaa kuin järjestäytymätön kaupankäynti. Toisaalta
valloitussotien merkitys eurooppalaisten valtioitten vaurastumisessa
lienee myös ollut merkittävä niin hyvässä kuin pahassa. Susanna
Niirasen tekstissä keskiajan oksitanialaisten trubaduurien lauluista
nousee sivumennen esiin se, miten osa Oksitanian linnoista ja niitten
kirjastoista oli tuhoutunut ranskalaisten valloittajien käsissä.
Maarit Oikarisen kirjoitus Englannin kuningattaresta Margaret
Anjoulaisesta kuvastaa paitsi naisen mahdollisuuksia
vallankäyttäjänä, myös perinteisempää historiankäsitystä,
jossa keskiaika koostui merkillisistä sodista ja hallitsijasukujen
valtapeleistä.
Huumoria keskiajalla käsittelee Marko
Lamberg, ajanvietepelejä ja leikkejä Anne Mäkipelto.
Heidän teksteistään voisin poimia esille sen, että tiedot
keskiajan ihmisten elämästä painottuvat pääosin vauraimpien
ihmisten tavoista säilyneisiin kuvauksiin. Köyhä kansa on saanut
itsensä kirjoihin ja kansiin vain oikeudenkäyntipöytäkirjoissa.
Tärkeä keskiaikaan kuuluva tekijä on
tietenkin kristinusko. Kirjan kaksi viimeistä kirjoitusta käsittelee
keskiajan kirkkorakennuksia (Leena Valkeapää) ja goottilaista
puukuvanveistoa Suomessa (Sanna Reinikainen). Valkeapää on
sisällyttänyt tekstiinsä kartan, josta on helppo havaita, miksi
keskiaikaiset kirkkorakennukset eivät minulle ole tulleet erityisen
tutuiksi. Niitä kun ei lainkaan löydy itäisestä Suomesta.
Valtaosa näyttää sijaitsevan Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja
Uudellamaalla. Myös Pirkanmaalla on oma keskittymänsä. Meiltä ei
olekaan pitkä matka Täyssinän rauhan rajalle, mistä johtuen
tämmöinen rajaseutu tuskin on tuntunut otollisimmalta paikalta
komealle kivikirkolle. Valkeapään mukaan kivikirkot ja linnat ovat
Suomessa ainoita säilyneitä rakennuksia keskiajalta. Tosin
nykyäänhän Turusta on löydetty sitä vanhan Turun kellarikerrosta
maan alta. Valkeapään tekstin kuvituksessa on pieni, piristävä
kömmähdys, kun Pernajan kirkon kuvat ovat vaihtaneet paikkaa.
Minulta meni jonkin aikaa ennen kuin tajusin virheen kuvatekstien
avulla. Nämä kuvat ovat tosin sikäli ihan paikallaan, että
niitten avulla Sanna Reinikaisen teksti goottilaisesta
puukuvanveistosta asettuu entistä paremmin oikeaan ympäristöönsä.
Reinikainen kuvaa minunlaiselleni maallikolle oikein kiinnostavasti
ja opettavaisesti erilaisia keskiaikaisen kristillisen kirkon
”koristeluun” ja pyhittämiseen liittyviä yksityiskohtia.
Alttarikaappi, armonistuin, triumfiristi, tuskien mies,
kalvaarioryhmä ja erilaisten pyhimysten kuvat saavat selityksen,
niitten palvontatavat ja -ajankohdat tuodaan tekstissä esiin
tavalla, joka saa toivomaan erityisesti tähän teemaan liittyvää
opaskirjaa. Kunkin tekstin lopusta löytyykin luettelo aihetta
käsittelevästä kirjallisuudesta.
Kirjassa on 201 sivua. Lueskelin sitä
pari viikkoa.
Kiehtova kirja jo kannen perusteella. Onkohan teos palkittu tiedonjulkistamisesta? Lienee ollut mukana kisassa, kun sisältö porautuu harvojen hallitsemiin aineistoihin.
VastaaPoistaVaimonikin piti tuosta kannesta. Tiedonjulkistamispalkinnosta en tiedä, en ainakaan pikaisella vilkaisulla löytänyt sellaista mainintaa. Kokeilen lukea tähän perään vielä toista keskiajasta kertovaa tietoteosta ja sitten painaudun siirtolaisten vanavesiin.
PoistaTulee loikkauksia aikakaudesta toiseen. Vanavesissä törmäät kiusallisiin 'pianovirheisiin'... Ne harmittavat minua yhä.
VastaaPoistaTekevälle sattuu. Selasin minä siitä Vanavesistä ne kyselytutkimuksen vastaukset. Oli tuttuja kirjojakin joukossa.
PoistaKatsotaan nyt sujuuko se toinen keskiaikakirja. Taitaa olla minun makuuni turhan pimeää keskiaikaa vaikka toisin kuvittelin.