Hej allesamman!
Koska ihminen ei elä yksin
sisäilmasta, kävin äsken ulkoilemassa. Viikonloppuna ulkoilu
jäikin siihen, että perjantaina vein vaimon työhön ja kävin
Kuopiossa. Kuljetin äitiäni pikku lenkillä pyörätuolissa. Äiti
istui. En ole aina ihan varma tykkääkö äiti näistä ulkoiluista,
mutta ainakin hän vaikutti huoneeseensa päästyään virkeältä.
Posket punaisina hän jäi katselemaan murhamysteereitä
tai alueuutisia tai jotain muuta kehittävää.
Muuten viikonloppu sujui minulta
sisätiloissa. Saunan jälkeen kävin vähän jäähyllä.
Sunnuntaina otin lisää polttopuita liiteristä. Sitten minulle
viestitettiin, että pitäisi jonkin verran ulkoillakin.
Periaatteessa pidän ulkoilusta. Usein ulkoillessa saa kivoja
ajatuksia. Tosin aina silloin tällöin kohtaa epämiellyttävästi
käyttäytyviä ihmisiä. Kerran näin hirviä! Tämän syksyn
huippuelämys oli puukiipijän bongaaminen.
Viime aikoina ulkoiluretkeni ovat
suuntautuneet läheiseen Halpa-Halliin. Saan siellä vierailuun
kulumaan noin tunnin. Matkaa kertyy kilometri suuntaansa.
Tällä kertaa otin ulkoilureissulleni
mukaani kameran. Liitän tähän muutaman kuvan, jotta lukijani
saavat tietää millaisessa onnelassa minä asustan. Ymmärrän
täysin sen, että moni, joka näkee nämä kuvat joutuu harmituksen
valtaan saadessaan näin tietää miten upean virikerikkaassa
ympäristössä minä täällä elelen. Huomautan kuitenkin, että
ihminen ei usein itse älyä miten kaunis hänen kotiseutunsa on.
Sitä jotenkin turtuu nähdessään joka päivä samat koivut,
sähkötolpat ja muuntajat, samat pensasaidat ja postilaatikot.
Ulkopuolinen sitten auttaa huomaamaan sen kaiken virikerikkauden,
joka asukilta itseltään jää arkipäivän katveeseen.
Ensimmäisenä esitän kuvan, jonka
kauneusarvot vaatinevat lyhyen selityksen. Nimittäin tuohon ylläolevaan kuvaan
jännitettä luovan sähköpiuhojen viivaston yläpuolitse lensi vain
hetkeä aikaisemmin kolme harakkaa hyvin sirossa muodostelmassa
kaartaen. Ne kuitenkin häipyivät syrjemmälle ennen kuin sain
kamerani vireeseen.
Kamerani viretila muuten oli hieman
laimea. Se ilmoitti tuon tuostakin akkujen olevan lopussa vaikka
käytänkin kamerassa pattereita! Niinpä kuvien määrä ei muodostunut kummoiseksi. Julkaisen tässä vain kuvia, jotka eivät
suuremmassa määrin esittele kenenkään yksityishenkilön
omaisuutta. Valikoiman laatu ei siten ole erityisen hersyvä, mutta
antanee se silti mainion kuvan kotiseutuni eloisasta ja virikerikkaasta
luonteesta.
Kaunista kaikissa harmaan sävyissä. Missä tuollainen joki on? Olen asunut samoilla seuduilla, tosin Vuorelassa, joten nämä eivät taida olla läheltäkään. Vaikka Vuorela kuului (kuuluu?) Siilinjärveen, niin Siilinjärvellä käytiin korkeintaan terveyskeskuksessa.
VastaaPoistaKauniit kiitokseni! Tuo puro on nimeltään Siilinjoki. Sen varrelta löytyy jopa mattojenpesupaikka! Siilinjoki laskee Siilinlahteen ja kuleksii noin kilometrin päässä Siilinjärven kirkolta.
PoistaVuorelan kylä kuuluu edelleen Siilinjärven kuntaan.
Jahas, täällä on lintu vaihtunut.
VastaaPoistaMeillä on täällä Myllykoskella hyvin samannäköistä paitsi ettei ole yhtään lunta.
Ja minuakin muistutetaan ulkoilusta! Muistuttajani on minua hanakampi lähtemään liikkeelle. Eikö olekin hyvä, että on muistuttajia! ;)
Muikkarit muikistavat!
PoistaVaihdoin kuvaani. Uuden kuvan nimi on Pullu. Nimessä on sellainen kolmoismerkitys, tosin ei sama kuin oluissa.
Eeei... kolmoismerkitys. En millään keksi sitä, kerro, ellei se ole salaisuus!
PoistaNo, kato: siitä nimestä voi lukea 1) pulun, 2) pullon, 3) pullukan, niin ja ehkä joku voisi vähällä vaivalla keksiä jonkun muunkin minua kuvaavaan suureen...?
PoistaMaisemat ovat kuin hollantilaisesta laatukuvasta: hillittyä ruskeaa ja harmaata. Ehkä juuri tämä ympäristö ruokkii rikasta sisäistä elämää, mistä kirjapostaukset syntyvät.
VastaaPoistaNo joo, nyt kun vielä saisi jotain luetuksi.
PoistaTerveisiä muuten, Kajaanista! Kävin viime yönä viemässä pojan takaisin lomiltaan varusmiespalvelukseen. Poika kehui matkalla Kainuuta Suomen tylsimmäksi paikaksi, jossa ei ole oikein mitään muuta kuin metsää. Vastasin, että ehkä se johtuu ikäkaudestasi. Minulle matka oli oikein jännittävä reissu pimeässä yössä vastaantulevien autojen valoja väistellen. Siilinjärven rajalle tullessani yöklassisesta tuli komeat loppufanfaarit Rimski-Korsakovin sävelmästä Taru näkymättömästä Kiteshin kaupungista. Selvisin kotiin ja nukuin yön. Aamuhartaudessa sitten veisattiin virolaista virttä "Elämä on meri, meri kauhistaa, kun se vaahtopäinä kiehuu, raivoaa..." Olen oikeasti onnellinen, kun pojalleni se reissu sai mieleen Kainuun tylsyyden eikä hän kenties aavistanut minun tunnelmiani jäisellä tiellä.
Runsaan tunnin kävely edessä tänään kuviesi kaltaisessa maastossa. Virityn tekstisi myötä koitokseen...
VastaaPoistaMinäkin taidan tänään käydä pitkällä kävelyllä. Sain postia Leppävirran seurakunnalta sukututkimukseen liittyen, pitää noutaa kirje mistäs muualta kuin Shellin huoltoasemalta moottoritien kuppeelta, siellähän ne nykyään postia pitävät!
PoistaKiitos taas lempeän jännittävästä tekstistäsi! Saanko jännittää myös sitä, aktivoituuko blogisi tänä vuonna Teeman elokuvafestivaalin merkeissä, joka on edessä kahdeksan päivän kuluttua? (Itse odotan ainakin sitä, että saan panna Hullun Pierrot'n ja Korpin sylissä pakkaseen vähän entistä laadukkaammassa muodossa.)
VastaaPoistaNo niin. Tätä minä pelkäsinkin. Teeman elokuvafestivaali. Olen yrittänyt varautua siihen katselemalla digiboxiani tyhjemmäksi. Nimittäin minulla on sellainen digiboxi, josta ei käsittääkseni voi latailla elokuvia muille tietovälineille. Tosin eilen meille valkeni, että televisiossamme, joka sekin on karvalakkimallia, on hdmi-liittimet. Tytär pyysi tarkastamaan tämän asian hankkiakseen meille – jos kiltit olemme – joululahjaksi dvd-soittimen. Tähän mennessä olemme katselleet dvd-elokuvia pojan vanhalla pelikoneella.
PoistaTällä hetkellä digiboxin kovalevyllä on tilaa noin seitsemälle elokuvalle. Toivottavasti saan osan festivaalitarjonnasta katseltua livekkeenä. Ilmeisesti jotkut mykkäfilmit tulevat katseltaviksi myös Areenaan. Hullu Pierrot on minulta vielä näkemättä. Korppi sylissä katselin sen verran kauan sitten, että en muista muuta kuin lievästi pettyneeni. Pierrot'n lisäksi kiinnostavat minua ainakin Tri Caligarin kabinetti, Katseeseen kätketty, Lumikki ja Auringonnousu. Pitää yrittää katsella mahdollisimman paljon muitakin ja tallentaa minkä boxi kestää.
Vaikka Korppi sylissä osoittautuikin sinulle aikanaan lieväksi pettymykseksi, pystyit toivottavasti pitämään ainakin elokuvan tunnuskappaleesta, jonka ovat suomeksi sanoittaneet ainakin Jukka Alihanka alkuperäissanoille uskollisesti, Juha Watt Vainio ja Lissu Lehtimaja.
PoistaDigiboxisi tiedostonsiirtomahdollisuuksia selvittääksesi voisit ehkä kirjanmerkittää takapaneelipiirroksen sen käyttöohjevihosta ja viedä näytille johonkin palvelevaan kodinelektroniikkaliikkeeseen.
Loppukesästä digibokseistani varttunein sanoi ennakkovaroitusta jättämättä toimintasopimuksemme irti. Digiboksikorjaaja osaisi kertoa, olenko ikuisesti menettänyt esimerkiksi Hanna Schygullan haastattelun, jos tuskin joskus viitsin kantaa laitetta korjaajalleni. Digiboksit eivät ole ikuisia, kuten eivät kahvinkeittimetkään.
Tavaton! Olin ihan unohtaa linkittää taiteilijanimi Jeanetten esittämän alkuperäisen, espanjankielisen elokuvamusiikin. Jouduin täten toistamiseen todistamaan, etten ole robotti.
PoistaJuu, "kaikki loppuu aikanaan, kokonaan ei milloinkaan". Jotenkin tuohon suuntaan taisi Pekka Kejonen sanailla jossain teoksessaan. Digiboxit kuten me muutkin virtuaalielämän toimijat palamme hetken kuin taivahan tähteet ja sitten sammumme. Jääkö miestä jäljelle se jumalallinen kipinä vaiko lyhytkestoinen hönkäys tai kenties jotain muuta, sitä voi pohtia tai sitten todeta vain ministerillisesti, että "näillä mennään".
PoistaOlen viime aikoina auton sähkölaitteita tärvellessäni tottunut ottamaan paljain päin vaikeasti lähestyttävistä kohteista valokuvan, josta sitten voi myöhemmin yrittää arvailla mitä kuva esittää.
Tunnuskappale on tuttu totta kai. Varmaan useimmat sen tunnistavat. Minulle jäi sellainen kuva kuin kappale ei olisi sanottavammin liittynyt itse elokuvan tarinaan. Mutta katselukokemukseni onkin jostain kolmenkymmenen vuoden takaa. Voi olla että tällä kertaa olen toisella mielellä?
Melkein tekisi mieli sanojesi herättämänä siteerata Matteuksen evankeliumin 6. lukua, mutta aikansa kullekin (kuten digiboksille).
PoistaKorpista sylissä: Silkkaa laiskuuttani menin oikaisemaan ja antamaan Alihangan suomennokselle laatuleiman Alkuperäissanoille uskollinen totuutta tarkistamatta. Etsin äsken käsiini kappaleen ranskankieliset sanat, ja sikäli kuin ne vastaavat edes osapuin espanjankielistä alkuperäissanoitusta, on Alihanka jopa uskollisempi elokuvalle kuin iberialaissanoittaja, joka oli liikkeellä jo pari vuottan ennen elokuvaa. Joka tapauksessa ranskaversion ja Alihangan sanat ainakin liittyvät haavoittuvaan lapsuuteen, vastoin kuin Vainion ja Lehtimajan rakkauslaulusanoituksissa.
Elokuvamusiikkiasia jäi vieläkin vaivaamaan, joten päädyin vaivaamaan Google-kääntäjää (es > en), joka vaivautui todistamaan, että vaikka samainen taiteilijanimi Jeanette vaivautui esittämään sekä espanjan- että ranskankieliset versiot, edustaa alkuperäiskappale kuitenkin rakkauslaulugenreä ja että Lehtimajan suomennos on tälle kaikkein uskollisin, joten vaivauduin jälleen tänne vaivaamaan sinua uusimmalla tutkimustuloksellani ja todistelemaan taas kerran, etten ole vaivautunut vieläkään muuttumaan robotiksi.
PoistaMielipiteenne on rekisteröity.
PoistaKäypäs nyt Ketjukolaaja minun blogissani tutkailemassa. Olen kehunut sinua siellä ja pistänyt haasteen, jota voit jatkaa. ;)
VastaaPoista