Hasso Krull: Meter ja Demeter

Virolainen Hasso Krull (s. 1964) sepitti vuonna 2004 julkaistun runoteoksen Meeter ja Demeeter. Vuonna 2009 julkaistiin Anu Laitilan laatima suomennos nimellä Meter ja Demeter. Kirjan lopusta löytyvät suomentajan Krullin runotuotantoa kuvaava ja hehkuttava kirjoitus sekä selityksiä eräisiin tämän teoksen tekstinkohtiin. Kirjan alun sisällysluettelossa kuvaillaan jokaista runoa muutamilla sanoilla.

Krullin runoelman huomiota herättävänä piirteenä on sen tiimalasia muistuttava rakenne. Teos jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa Meter sisältää neljäkymmentäyhdeksän runoa. Ensimmäisessä runossa on 49 säettä, seuraavassa säkeen verran vähemmän jne. niin että viimeinen runo koostuu yhdestä säkeestä. Vastaavasti toinen osa, Demeter, jakautuu viiteenkymmeneenyhteen runoon, joista ensimmäisessä on yksi säe, seuraavassa kaksi jne. En tiedä olisinko tämän matematiikan itse tajunnut, mutta luin tästä kirjasta hdcanisin blogista vajaa viikko sitten, joten oli vähän ennakkotietoa. Meterin runo 17 kuvaa eläimiä Sinisellä Vuorella ja vedenpaisumusta ja tietysti John Cagea. Runosta pieni katkelma, jossa taitaa olla kirjan ainut viittaus tiimalasiin:

kodan pyramidi on pimeässä

kuin tiimalasi

meidät kaadetaan alemmasta suppilosta ylös taivaaseen

ylemmästä valuvat

olennot ja kertomukset

Krullin teos on sävyiltään maalailevaa, kertovaa runoutta. Sen aiheena on maailmanloppu vedenpaisumuksen kautta ja uusi alku. Meter kuvaa lopunaikoja, Demeter uutta alkua. Meter ja Demeter ovat jotain jumaluuksia, Demeter luojajumalatar, jonkinlainen alkusynnyttäjä eli koko homman munija. Meter ei minusta oikeastaan vaikuta jumalalta, tosin hänestä rakennetaan suuri siittäjä. Pikemminkin Meter on kirjan alkupuolen ja siten maailman loppupuolen tarkkailija ja raportoija, tuntuu siltä, että Meter on runoilija itse. Varsinainen vedenpaisumuksen isä on Prometheus, joka katoaa kuvioista kirjan loppupuolen ajaksi. Minulle jää hieman epäselväksi, mitä hän mahtoi hyötyä maailmanlopusta, oliko se vain uhman osoitus ja näyte siitä mihin Prometheus pystyy?

Tärkeitä seikkoja uudessa alussa ovat huokoinen huokonen, kota ja sen läpi kohova savu sekä sateenkaari ja miksei myös sateenkaaren kuvaajana bumerangi. Ilmansuuntia on seitsemän: pohjoiseen, itään, länteen, etelään, ylös ja alas ja sisäänpäin. Oleellista uudessa maailmassa on luomisen sattumanvaraisuus ja sen yhteydessä tapahtuva virhe, jota ei saa yrittää korjata eikä sitä voikaan korjata. Virhe kuvannee elollisen maailman vastuuta maailmasta, sääntöjä, joita pitäisi noudattaa, mutta jotka jättävät auki mahdollisuuden noudattamatta jättämiselle.

Hasso Krullin Meter ja Demeter on maailmanlopun ja luomisen myyttien mélangé, runot ammentavat myyttisiä tarinoita Islannista, Grönlannista, Mongoliasta, Amerikasta. Jännä oli bongata myös muutama Kreetan minolaiseen kulttuuriin viittava maininta labyrintista, kaksoiskirveestä ja jumalattaresta, joka pitelee käärmeitä käsissään. Kaikkihan me tiedämme miten Kreetan minolaiselle kulttuurille kävi, vai tiedämmekö? Merkittävällä tavalla runoissa on mukana aboriginaalien uniaika, aika ennen maailman luomista.

Kirjassa on 147 numeroitua sivua ja lukaisin sen läpi reilussa päivässä.