Powered By Blogger

maanantai 29. helmikuuta 2016

Vera Panova: Serjoža


Vera Panova (1905 – 1973) kirjoitti vuonna 1955 julkaistun romaanin Серëжа. Juhani Konkka suomensi romaanin vuonna 1956 nimellä Serjoža.

Serjoža on alle kouluikäinen poika, joka asuu leskiäitinsä kanssa pienellä paikkakunnalla jossakin Neuvostoliitossa. Serjožan koti sijaitsee syrjäisellä Dalnaja-kadulla. Naapurustossa on paljon lapsia. Kirjassa seurataan Serjožan jä hänen leikkitovereittensa puuhia ymmärtäväisen aikuisen katseella. Romaanin tapahtumat saavat merkittävän käänteen, kun äidin luo muuttaa asumaan kolhoosin johtaja Korosteljov, josta tulee pikku-Sergein uusi isä.

Lapset ovat monelta osin samanlaisia kaikkialla. Romaanissa seurataan omina lukuinaan Serjožaa opettelemassa ajamaan polkupyörällä, tutustumassa uuteen isomummiin ja katselemassa tähtiä. Myös hänen jotkut hänen tovereistaan esitellään omissa luvuissaan.

On ilta. Vetäen kelkkaa narusta Serjoža menee kotiin. Pysähtyy, kohottaa päätään ja katsoo tuttuja tähtiä. Otava on jo ryöminyt miltei keskelle taivasta pyrstö julkeasti levällään. Mars vilkuttaa punaisella silmällään.
”Jos tuo Mars on sellainen jehu, että siellä asuu ihmisiä”, ajattelee Serjoža, – ”niin kenties siellä parhaillaan seisoo samanlainen poika kuin minäkin, kelkkakin hänellä on samanlainen ja kukaties häntäkin sanotaan – Serjožaksi...”

Romaanissa ei varsinaisesti kuvata Neuvostoliittoa ja kuvataanpa sittenkin. Teemana ei kuitenkaan ole Neuvostoliiton asuinolot, lastenkasvatuksen ongelmakohdat tai sotaorpojen kohtalot. Kaikkia näitä aiheita kyllä sivutaan, mutta tapahtumat voisivat sijoittua minne tahansa.

Tässähän kävi nyt sillä tavalla, että löysin tämän kirjan sattumalta kierrätyskeskuksesta. Maksoin siitä puoli euroa. Kirja on 70-luvun pokkari, sellainen, joka lukiessa halkesi liimauksesta ainakin kahteen osaan. Mutta lukukokemuksena kirja osoittautui aivan ihanaksi. Tuli semmoinen olo, että nytpä alan lukea pelkästään lasten- ja nuortenkirjallisuutta.

Löytäisinpä jotain tähän verrattavaa kuvausta aikuisväestön maailmasta! Tavoitteenani on löytää Neuvostoliittoa ja Euroopan kansandemokratioita koskevia kirjoja, joissa ihmiset elävät elämäänsä, johon vain sattuu kuulumaan se tosiasia, että he asuvat sosialistivaltiossa. Yhtään ei haittaa, jos kirjojen taso sattuu olemaan näinkin korkeata luokkaa.

Kirjassa on 159 sivua ja lueskelin sitä pari päivää.

2 kommenttia:

  1. Tätä kirjaa meillä oli koulussa sarja, josta riitti oma kappale kullekin oppilaalle. Silloin elettiin innostavia peruskoulun alkuaikoja kotoisessa Suomessamme ja luettiin paljon kirjallisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä varmaan lapsetkin tykänneet. Paikoin kommellukset ovat hyvinkin poikamaisia. Ja maistuvathan ne tytöillekin. Minä en kyllä peruskoulun alkuaikoina enkä ylipäätään muinakaan aikoina ole lukenut paljoa kirjallisuutta. Nyt blogiaikaan lukemani kirjat muodostavat varmasti enemmistön koskaan lukemastani kirjallisuudesta.

      Kun peruskoulu tuli Kuopioon, olin vissiin käynyt kolme luokkaa oppikoulua. Uudet luokkatoverit toivat piristävää vaihtelua ja ehkäpä vähän Serjoža-asennettakin.

      Poista