Urbanus Kalipostros: Delfiinin kieli

Altalöytyvässä kirjoituksessa esiteltyjä roomalaisen varuskunnan raunioita ei taida olla olemassa. Jos jotkut rauniot sopivat kuvaukseen, ne eivät ole tarkoittamani rauniot. Eikä tietääkseni ole olemassa kirjailijaa, jolle jälkimaailma olisi antanut allamainitun nimen. Siten ei ole olemassa myöskään hänen sepittämäkseen väittämääni runokokoelmaa. Kyseessä on humoristinen kirjoitus. Naurakaa siis vapaasti.

Kuvan palmut huojuvat Kreetalla

Vuonna 1977 löydettiin Pohjois-Afrikasta puolivuoristoiselta seudulta muinaisen roomalaisen varuskunnan rauniot. Rauniot sijaitsevat ilmastoltaan nykyään varsin kuumalla ja kuivalla, autioituneella alueella osaksi hiekkaan hautautuneina. Iso osa raunioitten eloperäisestä aineksesta on aikojen saatossa kivettynyt, joten sitä voidaan tutkia kuin tiilenmurikoita. Varuskunnan vankityrmän vahtikopista löytyi yllättäen kivettynyt vartija hapan hymynkare huulillaan. Mies oli syventynyt lukemaan pergamentille kirjoitettua runokokoelmaa, eikä hän ilmeisesti ollut huomannut vuosisatojen vierimistä. Kolmihenkinen erikoisasiantuntijaryhmä sai isolla vaivalla kyseisen runokokoelman sisältävän kivettyneen pergamentin avattua. Runot paljastuivat tuntemattoman runoilijan teelmiksi. Runoilijalle annettiin jälkeenpäin nimeksi Urbanus Kalipostros. Luin kyseisen runokokoelman, jonka suomensi Roineri Lehmitalas nimellä Delfiinin kieli.

Vaikutelmani kokoelman runoista ei ole kovin selkeä. Ymmärsin sanat ja niitten pintamerkityksen, mutta mitään varsinaista runollista avaruutta niitten kautta ei auennut eteheni. Voi olla, että kulttuurin erot vaikuttavat asiaan. Antiikin Roomassahan oli tapana kylpeä tuntemattomien kanssa ja käydä rupattelemassa julkisissa käymälöissä. Itse en pidä ajan erilaisuutta niinkään merkitsevänä tekijänä, onhan maailmassa edelleenkin kansoja, jotka elävät syrjässä siitä sivistyksestä, jonka tuntomerkkinä toimii runsas sähkölaitteitten käyttö.

Laitan tähän joitakin esimerkkejä näistä olemattomista runoista, jotta mahd. lukija voi päätellä niistä jotain tai sitten ei. Runoissa saattaa teemana olla rakkaus ja muutamat muut ihmisen elämänmenoa sivuavat aiheet, päätelkää itse.

Esität olevasi kulunut maitoruukku

mutta pullean kylkesi delfiinit

näyttävät minulle kieltään.

* * *

Kohtelet minua kuin ketounikkoa

joka polkusi varteen pian kuivettuu

kun turha kukoistus haihtuu.

* * *

Mikä on elämä?

Tuuli kuljettaa murtuneen kiven pölyn

tiilentekijän lantaan.

* * *

Viikuna suussa minä nauran

ja viini rinnalle valuu

kun hullu symbaali soi.

* * *

Karavaani toi tullessaan suolaa

toisesta autiomaasta. Täältä se vie

vettä keitaitten varjoon.

Lueskelin tätä herkästi kivettynyttä runokokoelmaa melkein päivän.