Kinttu Nausikka: Viikonvaihdeompelutyyny

Allaolevassa kirjoituksessa mainittu runoilija on tosiasiassa olematon. Myöskään blogiarvioni aiheena olevaa kirjaa ei ole olemassa. Kyseessä on humoristinen kirjoitus. Jos huumorini ei uppoa lukijaan, kannattaa siirtyä lukemaan jotain muuta.

Olin lukevinani lisää runoilija Kinttu Nausikan tuotantoa. Tällä kertaa haaviin kahahti lastenkirja nimeltä Viikonvaihdeompelutyyny. Kirja on ilmestynyt vuonna 2009 ja se on tekijän itsensä kuvittama.

Helmimarkus on ompelutyyny, jonka kaksi ihmissisarusta nimeltä Ilmi-Urho ja Lepoleinikki ovat yhdessä kirjoneet ja hellitelleet kotonaan pienestä tyynyvauvasta asti. Helmimarkus on viettänyt pitkän ja mukavan elämän sisarusten rakastettuna lemmikkinä. Yhdessä on koettu monta hauskaa tapausta ja Helmimarkus on molemmille sisaruksille se kaikkein parhain kaveri. Sitten koittaa hetki, jolloin Lepoleinikki on lähdössä toiselle paikkakunnalle talouskouluun. Ilmi-Urho jää edelleen kotiin pelaamaan tietokoneella ja hän olettaa saavansa nyt huolehtia Helmimarkuksesta yksin. Mutta Lepoleinikki haluaakin Helmimarkuksen mukaansa talouskouluun, jossa hänelle on luvassa tilava oppilasasunto. Sisarusten kesken syntyy asiasta aikamoinen kina, joka muistuttaa lasten huoltajuuskiistoja (eroparien taloudellisia järjestelyjä lukuunottamatta).

Viikonvaihdeompelutyyny on kaiketi eräänlaista terapiakirjallisuutta lapsille. Vaikka se onkin toisaalta myös tarina muitten joukossa, on sen täsmätehtävänä auttaa lapsia selvittelemään ajatuksiaan omien tai kavereitten vanhempien erotapausten suhteen. Ompelutyynyasetelmalla pehmennetään ja etäännytetään syntyvän ristiriitatilanteen aiheuttamaa tuskaa. Toisaalta sillä saadaan lapsi kiinnostumaan tarinasta ja kenties samaistumaan hellyttävään tyynyhahmoon. Lisäksi vanhempien tilalle vaikeaan asemaan sijoitettuihin sisaruksiin on lapsen ehkä helpompi saavuttaa vertaisvaikutelma kuin mikäli kyseessä olisivat kaikkitietävät aikuiset. Eläimiä on kautta aikojen käytetty vertauskuvina saduissa ja tarinoissa. Ompelutyyny lemmikkinä toimii ihmisten eläinlemmikkien säädyllisenä korvaajana. Samalla se asettaa huoltajuudesta riitelevät sisarukset katsomaan asiaa ennen kaikkea viattoman ompelutyynyn kannalta. Vaikka tunneside ompelutyynyyn toimii tässä tilanteessa sisarusten välistä yhteyttä rakentavasti, ei ratkaisu silti ole helppo kenellekään osalliselle.

Kirjan kuvitus on tasoltaan vaihtelevaa, mikä seikka osaltaan tukee tarinan vaikeita teemoja. Kyseessä ei ole pelkkä leppoisa iltasatu. Viikonvaihdeompelutyyny saattaa hyvinkin mönkiä lasten uniin ja leikkeihin tummana juonteena. Paljastettakoon kuitenkin että tarinalla on ratkaisunsa, mikä on sille hyväksi. Onko loppu onnellinen, surullinen vai siltä väliltä riippunee lukijan odotuksista.

Kirjassa on 46 sivua ja lukaisin sen parissa tunnissa. Välillä nautin kahvit.