Olavi Siippainen (1915 – 1963)
kirjoitti vuonna 1951 julkaistun lyhytproosateoksen nimeltä
Tarinaniskijä, kuvailevalta alaotsikoltaan Tarinoita sekä
jokunen novelli. Kirjan tekstit on jaettu neljään osioon.
Kirjoitan sanasen kustakin tarinasta tahi novellista.
TARINOITA
Niin menivät kurjet. Mies
osautuu talonsa rappusille katselemaan, kun kurjet kokoontuvat
lähteäkseen syksyllä etelään. Olen joskus nähnyt kurkien
kaartelevan ennen lähtöään, eikä tietenkään kameraa ollut
mukana. Minuun kurkien lähtö teki masentavan vaikutuksen tyyliin
”on kurkiaurat lähteneet”, tarinan kertoja sen sijaan
tuntuu saavan ilmiön myötä kiinni elämänsä ohjaksista.
Vierailu. Tunnustettu kirjailija
tapaa kriittisen miehen menneisyydestä ja jatkaa entiseen malliin.
Kuoleman voittaja. Kirjailija
tarkkailee sairaalaan meneviä ihmisiä, kunnes eräs pysähtyy
juttusille. Ratkaisussa osaksi samaa kuin nuorisoromaanissa Opossumi
ja IV A.
Kuvanveistäjä ja Kuolema.
Ikääntyneen ja yhä vain ikääntyvän kuvanveistäjän kautta
Siippainen pohtii taiteentekemisen mahdollisuuksia.
Kesäisenä päivänä.
Idealisti ja kyynikko kylpevät rannalla ja pohtivat sivumennen
oikeaa asennetta elämään.
Savukelaatikko.
Työmiesaskilla on oma osuutensa näyttelijän hengen järkkymiseen.
Tavallisen miehen tarina.
Liioittelematon elämä ei herätä kirjailijan mielenkiintoa, mutta
on kyllä omiaan sammuttamaan sitä.
Erinomaisen miehen tarina. Tässä
tarinassa on aineksia, mutta harmillista kyllä ne jäävät kesken
hyödyntämisen. Tai voihan se olla hyväkin, että jäävät kesken.
Salaperäisen miehen tarina.
Viihdyttävä kertomus pienestä kaupungista, tulee vähän Aapeli
mieleen, joskin tyylissä on eroa.
PAKOLAINEN
Pakolainen. Kirjailijan luota
saa kylvyn, aterian ja yösijan pakolainen, joka paljastuu
taiteilijaksi ja kertoo kirjailijalle tarinansa. Itse asiassa hän
kertoo kolme tarinaa ja enemmänkin saattaisi löytyä, mutta maantie
kutsuu. Pakolainen kertoo olevansa petetty aviomies, kiduttajiltaan
paennut vanki tai seksin tsingiz kaani, kaikkien naapurin akkojen
alistaja. Jälkimmäisestä hulppea näyte:
Tuomaankirkon suuri urkuri sai
lohdituksi taiteeseensa taivaan korkeuden, mutta helvetti jäi
häneltäkin tavoittamatta. Antakaa synnynnäiselle rakastajalle
nainen: heti vavahtelee taivaan laki ja huutaa kadotuksen syvyys: se
on todellista musiikkia.
JOKI
Pro Patria. Eivät kerro kaikkea
nimet marmoritauluissa – ja parempi niin.
Äiti. Jotensakin aidontuntuinen
tarina, ei rukoilevista käsistä vaan työtätekevistä.
Unelma saappaista. Valitettavan
todelta tunnustaa tämäkin tarina.
Vuokrakasarmissa. Enimmäkseen
dialogia sisältävä kuvaus köyhäin asuintalosta.
Joki. Maaseutumystinen tarina
pienestä punatukkaisesta pojasta.
TARINANISKIJÄ
Tarinaniskijä. Vähän pisempi
tarina vai liekö vallan novelli kirjailijasta, joka kohtaa
kansantarinoitsijan satamassa. Taidetta glorioivaa
mielikuvakirjallisuutta.
Kirjassa on 174 sivua. Lukaisin sen
kolmessa päivässä. Ihanpa on ok luettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti