Harri István Mäki (s. 1968) kirjoitti
vuonna 2003 julkaistun nuortenromaanin Maailman tärkein. Luin
sen.
Maailman tärkein kertoo pienestä
kaverijoukkiosta, joista jokainen saa kuvailla tarinan tapahtumia
omalta näkökannaltaan. Kirja etenee seitsemässä osiossa, jotka on
otsikoitu ja varustettu omalla kaunokirjallisella motollaan. Kukin
minäkertoja käy selville osion otsikon kautta, viimeistä
lukuunottamatta. Kirja alkaa lehtileikkeillä, joissa kuvaillaan
hallituksen hillittömiä säästötalkoita: opintotuet lakkautetaan,
sosiaaliavustuksissa säätetään ”sata miljoonaa euroa”, Kela
lakkautetaan tarpeettomana. Tätä kautta puhkeavat levottomuudet,
kansa alkaa pistää hallitukselle hanttiin ensin mielenosoituksilla,
sitten öisellä, avoimella, vihaisella kapinalla. Tapahtumat
sijoittuvat Tampereen kaupunkiin, Hämeenpuistossa tapahtuu, samoin
rautatieasemalla. Tarinan nuoret risteilevät kaupunkisodan keskellä
toisiaan ja itseään etsien.
Kirjan kerronta on minulle
helppolukuista, tykkään lukea dialogia ja sitä on aika paljon. Sen
lisäksi kirjassa pohdiskellaan ihmisen osaa maapallolla varsinkin
yhtenä eliölajina, mikä teema jonkin verran syrjäytyy hallituksen
ja mielenosoittajien välisen kahnauksen aiheesta eli yhteiskunnan
kakunjaosta. Vai kuuluneeko sekin sitten ihmisen osaan? Sujautan
tekstinäytteeksi katkelman näistä pohdinnoista:
Me tuhoudumme omaan ylimielisyyteemme.
Me olemme keksineet mielessämme suuria ratkaisuja luonnon
olemassaololle, kaikki pelkkää roskaa. Totuus on, että luonto on
aina meidän tajuntamme ja ymmärryksemme ulkopuolella.
– Eikö sinun mielestäsi meidän
olemassaolollamme ole merkitystä?
– On, tuhota oma olemassaolomme.
Kirjan asetelmassa ja tapahtumissa on
paljon kyberpunkkiin liittyvää, mutta ilmeisesti nuorisoromaanin on
viisaampi pysytellä niin turvallisilla vesillä kuin anarkian ja
kaaoksen kuvauksessa on mahdollista. Näinpä tarinan nuoret
ilmeisesti kotiensa viitekehyksen myötä sukeltavat oman
kapinansakin keskellä kohti kuria ja järjestystä.
Kirjassa on 158 sivua ja lukaisin sen
kolmessa päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti