Aviopari
Monica Vikström-Jokela ja Eero Jokela sepitti muutaman sarjan
moraalisesti kasvattavia satuja Kyrkoposten-lehteen. Puheena olevassa
kirjassa julkaistiin satusarjat:
Dumma
Kungen och kungsorden
Dumma
kungen vet allt om...
Det
Goda Livets Träd
Sagor
om att vara som folk
Kaarina
Hakkaraisen suomentamina ja Nina Haikon veikeästi kuvittamina
vuonna 2008.
Kahdessa
ensimmäisessä satujen sarjassa seikkailee kuningas Tollo,
joka viettää helppoa elämää, kun toiset
hoitavat hänen puolestaan kaikki tylsät jutut. Kuningas
Tollo odottaa saavansa kaiken valmiina, hän ei imuroi sänkynsä
alusta eikä korjaa legoja lattialta. Asiaintilaan tympääntyneet
kansalaiset lähettävät muori Ikiviisaan sivistämään
kuningasta inhimillisen kanssakäymisen pelisääntöjen
osalta. Kuningas saa kuulla nöyryydestä, rakkaudesta,
lempeydestä ja sen semmoisesta. Hän ottaa opit vastaan
ohikulkijan avomielisyydellä ja viittaa kintaalla useimmille
neuvoille. Kuningas ihan oikeasti vaikuttaa rennolta tyypiltä,
joka saattaisi olla mukavaakin seuraa. Tietty töykeys kuuluu
ihmisen olemukseen ja puheena olevaa hemmoa se tavallaan pukeekin.
Kuningas Tollo ei ”ota sitä vakavasti” vaan elää
hetkessä. Luultavasti lapset tykkäävät kuningas
Tollosta ja kuuntelevat silmät kiiluen kertomuksia hänen
päähänpistoistaan. Itse tykkäsin eniten sadusta
Kuningas Tollo tietää kaiken ystävällisyydestä
ja ystävyydestä.
Kirjan
jälkimmäinen osio askartelee Raamatun luomiskertomuksen
Paratiisin myyttisen Elämänpuun parissa. Aihetta
käännellään ja tarkastellaan monelta taholta. En
usko syyllistyväni pahanilkiseen rehellisyyteen paljastaessani
pitäneeni eniten ensimmäisestä tarinasta eli
kertomuksesta nimeltä Rakkaus. Kertomus tuntui heti
lukiessa tutulta jo entuudestaan ja jossain vaiheessa tajusin, että
kyseessä on muunnelma tarinasta, josta Kai Hyttinen laulaa
iskelmäsuomennoksessa nimeltä Nosta lippu salkoon.
Wikipediasta löysin arvion, jonka mukaan tarina olisi
amerikkalaista folklorea eikä sen alkuperää ole
tarkalleen kyetty selvittämään. Tämän kirjan
sisällysluettelo vahvistaa, että siitä juuri on kyse,
sillä kertomuksen mainitaan olevan Monica Vikström-Jokelan
mukaelma tarinasta Tie a Yellow Ribbon. Kertomuksen ainut ”puute”
tai hankaluus on, miten välttää sortumasta itse itkuun
lukiessaan sitä lapselle.
Pidän
myös Elämänpuu-osiossa esitetystä ajatuksesta
opettajan hautamuistomerkiksi. Siinä voi nähdä paitsi
erään kauniin version siitä miten selittää
ylösnousemusruumis ja lisäksi siitä heijastuvat
Raamatun sanat ”hedelmistään puu tunnetaan”.
Viimeisen
osion kertomukset sijoittuvat lasten maailmaan. Niistä
parhaimpana nostaisin esiin kertomuksen Kiitos tyhmästä
lahjastasi! Sen opetus on
otsikoitu: Kuinka puhutaan ”kieli keskellä suuta?”
Lasten välinen
kiusoittelu, joka niin kovin helposti jämähtää
pitkäkestoiseksi kiusaamiseksi on tässä kertomuksessa
onnistuneesti kuvattu. Jännitys myös puretaan riittävän
uskottavalla ja esimerkiksi kelpaavalla tavalla.
Ihan
kivoja luettavia nämä satukertomukset ovat. Ja varmaan
lapsi sukeltaa niitten tarkoitukseen omalla tavallaan. Minun
sukelteluni ehkä on lähinnä erään Kuningas
Tollon tahatonta kohellusta. Kirjassa on 138 sivua ja lueskelin sitä
pari päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti