Itse
asiassa kuvittelin, että Rakas perhe olisi muistelmateos ja
siinä tarkoituksessa sen kirjastosta kävin lainaamassa.
Heti lainaamisen yhteydessä mukana kirjastossa ollut vaimoni
tunnisti kirjan sen kansikuvasta ja sanoi joskus lainanneensa sen –
ehkä kirjastoautosta. Hän muisteli jättäneensä
kirjan kesken, koska oli kuvitellut sitä dekkariksi. Minä
vähän otvailin, että jaksanko minä
rakkausromaania lukea, mutta niinpä se vain tuli lukaistua. Ei
ole kirjaa rakkausromaaniin katsominen.
”Rakkausromaani”
kuvaa romaanin tapahtumia joiltain osin. Suurin osa kirjasta on
kuvausta nuorten serkusten, Tuulin ja Maritan, elämästä
Turun kaupungissa, jonne kirjan minäkertoja Tuuli on tullut
suorittaakseen harjoittelujakson, joka on tarpeen, jotta hän voi
alkaa toimia opettajana. Harjoittelujakso eli auskultointi
suoritetaan Turun normaalikoulussa, jota kirjassa kutsutaan nimellä
Norssi. Opettajan työn opettelun kuvaus on hauskaa ja
mielenkiintoista, siinä on vahva itsekoetun tuntu. Kirjassa on
tavallaan kaksi minäkertojaa, Tuuli vanhempana ja Tuuli
nuorempana. Nuorempi Tuuli kirjoittaa Turusta kirjeitä perheelleen –
kirjeitten aloituksista siis kirjan nimi – vanhempi Tuuli
kirjoittaa viestejä syntymättömälle
tyttärentyttärelleen opiksi ja varoitukseksi.
Tuulin
isä on kirjailija, joka on kasvattanut tyttärestäänkin
kirjailijaa – eikä tytär vaikuta suhtautuvan ajatukseen
torjuvasti. Romaanissa nostetaan esiin monia kirjoja, joista käydään
keskusteluja ja joista Tuuli esittää omia lyhyitä
huomioitaan. Sen puoleen oivallinen kirja kirjabloggarin luettavaksi.
Tuulin huomiot niin kirjoista kuin kanssakulkijoista ovat
pisteliäitä, hän on räväkämpi hahmo
kuin Mustien kalojen muistaakseni herkempi ja asioita sivusta
tarkkaileva Liisa. Henkilöhahmot on kuvailtu tyylitellysti,
heistä on rakennettu helposti erottuvia tyyppejä.
Oikeastaan
tykkäsin tästä kirjasta. En tiedä mitä se
minusta kertoo. Ehkä minulla on latentti romanssianemia.
Pitäisiköhän lukea enemmän rakkausromaaneja?
Tiedä vaikka löytäisin uuden puolen itsestäni
näin viiskymppisenä.
Ensi
viikolla käyn Turussa. Koetan etsiä sieltä sen
Norssin, ja jos sen löydän, otan siitä kuvan ja liitän
sen tämän jutun yhteyteen.
Kirjassa
on 212 sivua ja luin sitä pari päivää.
Seuraavaksi Mosambikin maagisen realismin pariin.
Tenhusta en ennen blogin aloittamista edes tuntenut, nyt kiinnostaa. Toivottavasti Mosambikin maaginen realismi on hyvää seuraa! Aikamoinen hyppäys Tenhusesta siihen.
VastaaPoistaTenhunen on täällä Savossa maailmankuulu.
PoistaPlumeriaveranta on nyt puolessa välissä. Oikein mukavaa luettavaa sekin, vaikka tavallaan dekkari onkin! Pitää alkaa kohta laittaa tavaroita kasaan matkaa varten, saa nähdä ehdinkö lukea Plumeriaverannan ja kirjoittaa siitä tänne ennen Turun reissua.