Kirjassa
ei myöskään ollut mainintaa hienon, pienimuotoisen
kuvituksen tekijästä. Jokainen tankaruno on saanut
kuvituksekseen pyöreän noin 1,6 cm läpimitaltaan
olevan hämmästyttävän upean graafisen
viivasommitelman, joka mukailee runon aihetta. Tätä
kirjoittaessani tutkin kirjaa lähemmin ja huomasin, että
siitä sivunumeroitten perusteella puuttuu nimiölehti.
Kansalliskirjaston Melinda-tietokannasta löytyi sitten
kuvittajan nimi: Yki Nummi. Wikipedian mukaan hänen veljensä
oli kirjailija Lassi Nummi.
Itse
kirjasta sain tietää, kun Booksy kertoi siitä
blogissaan Booking it some more. Kun kirja nyt tuli niin lukukelpoisena ja huokeana
vastaan Kontin hyllyltä, päätin ostaa sen pois
kuleksimasta. Olin ajatellut ottaa kirjan matkalukemiseksi ensi
viikolla Turkuun, mutta eilinen, melkein koko päivän
kestänyt trooppinen ukkossää pakotti minut keksimään
jotain muuta puuhaa tietokoneella istumisen tai tv:n katselun
sijaan. (Illalla tosin katselin vaimoni kanssa jalkapallon
Confederation's Cuppia. Espanja selviytyi finaaliin Brasiliaa
vastaan. Toivottavasti Brasilia voittaa, Neymar Jr. on ollut
mielestäni kisojen paras pelaaja.)
Nämä
japanilaiset tankarunot ovat aika lyhyitä ja ne on nopeasti
luettu. Niistä voi sitten imeksiä ydinmehuja pitempäänkin.
Minä en juuri nyt taida olla tankatuulella, on niin paljon
muutakin imeksittävää. Mutta kuten todettu, lyhyitä
ovat tankarunot. Paljon niissä silti sanotaan ja Tuomas Anhavan
jälkipuheitten mukaan alkukielisissä runoissa sanotaan
vielä enemmän kuin käännöksissä.
Japanin ja ilmeisesti kiinankin kielessä kun samalla sanalla voi
olla eri merkityksiä, joten runosta voi parhaimmillaan lukija
mielessään muodostella erilaisia vaihtoehtoisia tulkintoja,
jotka taas sitten joko tukevat toisiaan tai laventavat runon
synnyttämää vaikutelmaa. Näin olin ymmärtävinäni.
Runojen kirjoittajia on valikoimassa useita, runojen kirjoitusaika
vaihtelee 600-luvulta jopa 1700-luvulle. Painotus on arviolta jossain
800-luvun ja 1200-luvun haarukoissa.
Runojen
aiheita – kuten laulujen aiheita yleensä – on kaksi. Rakkaus
ja elämän käsittämättömyys. Edellistä
en viitsi selittää. Rakkausrunoista kiinnitin toki huomiota
siihen, että mandariinisorsat ovat Japanissa ja Kiinassa
uskollisen rakkauden vai oliko se nyt aviollisen uskollisuuden
vertauskuva. Tämän Anhava mainitsi selityksissä.
Jälkimmäisellä
aihepiirillä voi tarkoittaa kuolemaa, yhden yksilön elämän
lyhyyttä verrattuna koko systeemin kestoon, koko homman
tarkoitusta, sen pohtimista onko kaikki turhaa, onko mitään
ylipäätään olemassa muualla kuin meidän
kunkin yksityisissä mielikuvissamme. Ehkä tämän
minun sepustukseni lukija arvaa, että minua kiinnostivat enemmän
tähän jälkimmäiseen aihepiiriin pureutuvat runot.
Pohdiskelevista, kenties buddhalaisuuden sävyttämistä
runoista pidin eniten Saigyōn, 1100-luvulla eläneen runoilijan
tankarunoista. Niitä olikin tarjolla enemmän kuin kenenkään
muun tuotantoa eli kahdeksan. Eräässä tankassa Saigyō
kuvaa järveen tai jokeen kaatunutta kirsikkapuuta, joka veden
alla kantaa kukkia oksillaan. Runo loppuu säkeisiin:
kalastajat
soutavat
kirsikankukkain
yllä.
Runoteoksen
takakannessa Anhavan suomennostyötä ja näitä
japanilaisia tankoja ylistävät Pentti Saarikoski ja
Eeva-Liisa Manner. Juuri tuosta edellä mainitusta runosta tulee
minulle vahvana mieleen Mannerin kokoelma Kuolleet vedet, jossa
katsotaan veden peiliin ja nähdään toisenlaisiin
maailmoihin.
Kirjassa
on 110 sivua, joista kuten todettu, yksi puuttui, muttei sen mukana
sentään kaikki.
Luulen, että tämä on Anhavan ensimmäinen tankateos, koska minulla on herran tankakokoelma 1960-1982, joita ei siis ole käännetty japanista vaan muista kielistä.
VastaaPoista***
Neymar Jr on tosiaan ollut varsin pitelemätön-
Uskonpa että arvelusi osuu oikeaan tankarunojen suhteen. Jalkapallon suhteen varmasti osuu. Uruguayn maalivahti Muslera on ollut myös todella vakuuttava.
Poista