Paavo Haavikko: Kuningas lähtee Ranskaan

Paavo Haavikko (1931 – 2008) kirjoitti vuonna 1974 näytelmän Kuningas lähtee Ranskaan. Minä, ketjukolaaja, luin sen näytelmän vuonna 2013. Aluksi näyte näytelmän lopusta:

       Prinssi (laulaa)

”Niin, jäi Englanti lumeen, upposi,

       ja Ranska kasvaa ohraa.

Koko kolpakko tuodaan, se tyhjenee.

       Se laiva ei uppoa

meren myrskyissä. Riittää miehiä

       sitä tyhjentämään,

ahkeria, nopeita, englantilaisia.”

Näytelmän päähenkilöä nimitetään prinssiksi, vaikka hän taitaakin olla Englannin kuningas. Prinssille tarjotellaan morsioita, vaikka myöhemmin paljastuu, että hän onkin naimisissa. Morsioehdokkaat kulkevat kuitenkin mukana koko näytelmän ajan. He ovat keskenään naisellisesti tukkanuottasilla – milloin toisiaan ihaillen milloin sättien. Toinen merkittävä mieshahmo näytelmässä on vanha pääministeri, jonka kanssa prinssi käy keskusteluja strategiasta.

Huomattavana vaikuttimena tapahtumiin on orastava jääkausi, joka pakottaa prinssin lähtemään Englannista. Mukana seuraa sotajoukko ja matka Ranskaan taittuu Englannin kanaalin ylitse jäitä myöten. Ranskassa sitten soditaan sotaa, jolle ei tunnu olevan mitään erityisempiä perusteita. Tapahtumien ajankohta vaikuttaa aluksi olevan viime sotien jälkeinen aika (Sehän se aina on! Paitsi sodan sattuessa...), myöhemmässä vaiheessa käytävät sotatoimet viittaavat ainakin puolisen tuhatta vuotta varhaisempaan ajankohtaan.

Näytelmän sota on sekä julmaa kuritusta että naurettavaa haahuilua. Sodan päämäärät ovat mitä ovat, prinssin pääasiallisimmaksi saavutukseksi tuntuu nousevan Salisburyn kreivittären valloitus tämän miehen ollessa poissa sotatoimien takia. Senkin lupaa uuden pääministerin avustaja jättää mainitsematta historiankirjoituksessa.

Äkkiä lukaistuna näytelmässä tunnusti olevan monia jänniä aforistisia heittoja, sen tapaisia, jotka ovat minulle tuttuja Haavikon Rauta-aika tv-sarjasta. Niissä ajatus esitetään vähän nyrjähtäneenä, outona, mutta siten, että teknisesti se vaikuttaa iskevältä kuin vaalilause. Mitä sen sijaan merkitsevät näytelmän sota, morsiaimet ja koko selonteko ylipäätään, jää minulle epäselväksi. Kuuntelin youtubesta pari pätkää näytelmän pohjalta sävelletystä oopperasta (säveltäjä Aulis Sallinen) ja sävelmaailma tuntui sopivan näytelmästä syntyvään käsitykseen, joka ei minun tapauksessani ole kovinkaan selkeä.

Lukemassani kirjassa on 98 sivua ja kunhan joku kirjoittaa siihen 30-sivuisen esipuheen tulee uudesta laitoksesta lukemieni Shakespeare-suomennosten pituinen. Luin kirjan tuossa aampäivän aikana.