Donald Trumpin kauneimmat runot

Rob Sears kokosi Donald J. Trumpin sanomisista ja tviiteistä ja häntä käsittelevistä lehtiartikkeileista leikkaa-liimaa-metodilla runoja, jotka sitten esitteli vuonna 2017 julkaistussa kirjassa The Beautiful Poetry of Donald Trump. Kirjan runouden ja Searsin laatiman Toimittajan huomautuksia -osion suomenti Pekka Tuomisto. Suomenkielinen versio ilmestyi vuonna 2019 nimellä Donald Trumpin kauneimmat runot.

Kyseessä on siis humoristinen kooste Trumpin leikellyistä ja hassusti yhdistellyistä sanomisista pitkältä ajalta. Leikkeet on numeroitu ja lähteet lueteltu kunkin runon viereisellä sivulla. Lukiessa tulin välillä seuranneeksi lähteitä, välillä ne tuntuivat yhdentekeviltä. Runot olivat toisinaan hupaisia, toisinaan nekin tuntuivat yhdentekeviltä. Olisin halunnut nähdä Searsin koosteen yrityksenä ymmärtää Trumpia, mutta jo hänen kirjoittamansa Toimittajan huomautukset esittelevät runot niin humoristisen sarkastisesti, että suhtaudun runoihin lähinnä terävähampaisena leikintekona. Lukijan kannalta hyvä puoli on, ettei kokoelma pyri esittelemään tekstejä Trumpin itsensä laatimana runoutena. Ehkä se on myös Searsin kannalta hyvä puoli koko askareessa.

Mitä tulee itse runoihin, poikkeavat ne useimmiten nykyään harrastettavasta runoudesta siinä mielessä, että runoista huomaa mistä ne kertovat ja aiheessa yleensä myös kiitettävästi pysytään. Kokoelma sisältää muun ohessa haiku-runoutta, joka noudattaa haiku-runojen kaavaa japanialaisella täsmällisyydellä. Kokoelma loppuu Saarikosken tyyliseen säkeeseen: ”Minä olen mitä olen” (vrt. Kuljen missä kuljen).

Koska näistä runoista ei luulisi voivan muodostaa mitään käsitystä Trumpin sanomasta kussakin asiayhteydessä, nostan esiin runon Hyvät geenit. Runon alusta löydämme kolme peräkkäistä säettä Trumpin haastattelusta The New York Timesistä 29. maaliskuuta 2009. Lataan ne suomennetut säkeet tähän ja kerron ajatukseni niitten perään:

”Kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi”
No, se ei pidä paikkaansa
Jotkut ovat älykkäitä, jotkut eivät

Olen ihan samaa mieltä Trumpin kanssa. Sanan tasa-arvo voidaan väittää tarkoittavan sitä, että kaikille kuuluisi yhtäläinen arvo syntymästään saakka. Niin varmaan kuuluisi, mutta yhtä arvokkaina kaikkia ei vain pidetä. Runossa Käteni ovat tavalliset kädet runominä pohtii sormiensa pituutta ja toteaa ostavansa ”hieman pienempiä kuin suurikokoisia käsineitä”. Naiset kiinnittävät tällaisiin asioihin huomiota miehessä. Eräs lähisukulaiseni kysyi ensimmäiseksi erään poikavauvan synnyttyä: ”Oliko isot munat?” Niin epähieno kuin kysymys onkin, kuvastaa se apinaihmisen luontaista asennetta ihan tavallisiakin ihmisiä kohtaan. Ihminen määrittyy muitten mielessä niitten ominaisuuksien kautta joita hänellä on. Kullakin ihmisellä on arvonsa, eivätkä kaikkien arvot ole samanmittaiset. Valomiekoista puhumattakaan.

Presidentillisen aineksen riittävyyden määrittävät valitsijat, joihin presidentillä on oikeus vaikuttaa. Sanotaankos jossain sanassa: minä olen kansa, sinun valitsijasi, älä pidä muita valitsijoita? Joku runoilija sepittää sonettinsa Lauralle, joku toinen laumalle.

Kirjassa on 138 sivua. Kirjan luin lyhyemmässä ajassa kuin mitä tämän tekstin kirjoittaminen minulta vei.