Václav Havelin näytelmiä

Tshekkiläinen kirjailija Václav Havel (1936 – 2011) kirjoitti näytelmiä ja rohkeni arvostella Tshekkoslovakian sosialistisen järjestelmän epäkohtia 1970-luvulla. Sosialistisen järjestelmän romahdettua Havelista tuli maansa presidentti – aluksi Tshekkoslovakian ja sittemmin Tshekin tasavallan.
Vaikka Havel oli erittäin tunnettu hahmo eurooppalaisessa politiikassa sosialismin jälkeisenä aikana, ei hänen näytelmiään meinaa löytää Suomen tasavallan kirjastoista. Kajaanin pääkirjastosta löytyy kolme hänen suomennettua näytelmäänsä. Kun kävin Kajaanissa, sain kirjastokortin ja lainasin näytelmät lauantaina, hienoa palvelua. Lukaisin näytelmät viikonloppuloman aikana majapaikassani kartanohotelli Karolineburgissa.

Kartanohotelli Karolineburg, Kajaani.

Vastaanotto. (Audience, 1977) suom. Kai Savola ja Taisto Veikkola. 30 lehteä.
Todellista dialogia sisältävä näytelmä, jossa on vain kaksi henkilöä: Panimomestari ja Vanek. Vaněk kuuluu olevan diminutiivi nimestä Václav. Nimillä leikitellään näytelmässä hieman muutoinkin, Panimomestari sekoittaa useampia kertoja Vanekin kirjailijaystävän nimen, joka merkitsee kukkoa (Kohout, todellinen henkilö Pavel Kohout) nimeen joka merkitsee kyyhkystä (Holub). Panimomestari on kutsunut Vanekin käymään toimistossaan juttelemassa, nyt kun Vanek on ollut jonkin aikaa työssä panimossa. Wikipediasta luin, että Havel oli työssä panimossa, kun ei saanut julkaista tekstejään toisinajattelijana. Vaikka keskustelu alkaa ja monilta osin myös jatkuu panimomestarin humalahakuisen oluenjuonnin merkeissä, kiertyy puhe juuri siihen, että valtion taholta Vanekia tarkkaillaan ja panimomestarin odotetaan auttavan salaista poliisia tässä tehtävässä. Panimomestari tekee Vanekille ehdotuksen, josta voisi olla hyötyä heille molemmille. Taitavasti kirjoitettu näytelmä, joka pelaa toistolla, se uppoaa hyvin yleisöön. Panimomestarin hassun kuuloinen hupatus viihdyttää myös. Puheen kääntyminen ilmiantoihin tietenkin vetää mattoa alta komediallisuudelta, mutta hyvin Havel tästä selviytyy ja lopetus on juuri sopivan absurdi.

Avajaiset. (Vernisáz, 1977) suom. Kai Savola ja Taisto Veikkola. 28 sivua.
Vera ja Michal ovat kutsuneet Bedrichin luokseen kylään. He nimittävät Bedrichiä parhaaksi ystäväkseen ja kertovat tahtovansa auttaa häntä. Bedrich on näet alkanut tehdä työtä olutpanimossa ja kerrassaan lakannut kirjoittamasta. Vera ja Michal esittelevät ylenpalttisen tavaramäärän kuorruttamaa kotiaan, kertovat miten hienosti heillä menee, kehuvat toinen toistaan ja muistuttavat että Bedrich on heidän paras ystävänsä, jota he haluavat auttaa selvittämään asiansa. He väistävät Bedrichin kysyessä mitä hänen pitäisi selvittää. Vera ja Michal kertovat myös intiimielämästään, Michal esittelee Veran rinnan ja Bedrich kehuu tisukkaa ensiluokkaiseksi. Pariskunta tarjoutuu esittämään Bedrichille live show'n ja he toivovat että Bedrich alkaisi tehdä lapsia vaimonsa Evan kanssa ja että Eva oppisi pitämään huolta itsestään ja heidän yhteisestä kodistaan ja oppisi laittamaan ruokaa kuten Vera ja että Bedrichillä ja Evalla menisi kaiken kaikkiaan yhtä hyvästi kuin heillä itsellään. Bedrich yrittää lähteä tuttaviensa luota, mutta nämä kauhistuvat silmittömästi, joten Bedrich palaa nojatuoliinsa ja Michal laittaa levysoittimesta soimaan kovaäänistä musiikkia tyyliin Sugar Baby Love.
Näytelmässä viitattaneen niihin pehmeisiin keinoihin, joilla järjestelmää kritisoineet toisinajattelijat koetettiin saattaa mukaan yhteiskunnan oikeampaan meininkiin. Vera ja Michal kuuluvat sosialistisen järjestelmän etuoikeutettuihin, heille on annettu mahdollisuus käydä ulkomailla ja hankkia sieltä länsimaisia hyödykkeitä ym. Tämä näytelmä on samalla tavalla pienimuotoinen kuin Vastaanotto ja sen vuoksi varsin helposti luettavissa, mikä ei tarkoita etteikö näytelmän sanoma silti olisi vahva, kiinnostava ja selkeästi esitetty.

Vuoristohotelli: viisinäytöksinen näytelmä. (Hoský hotel) Gabriel Laubin saksannoksesta Das Berghotel suomensi Matti Miikkulainen. Suomennosvuosi 1982. 60 lehteä.
Näytelmä sijoittuu vuoristohotelliin, jossa on hotellivieraita. Hotellia ei siis ole suljettu talveksi vaan vuodenaika on syyskuu, aurinko paistaa, mutta maasta nousee kylmää. Näytelmä tapahtuu hotellin puutarhassa, jossa hotellivieraat käyvät hitaasti tai ei lainkaan eteneviä keskusteluja viiden näytöksen ajan. Keskustelut muuttuvat kierros kierrokselta oudommiksi, puhujat kertovat itsestään ristiriitaisia asioja, he alkavat puhua toistensa lauseilla, muuttuvat toistensa kaltaisiksi, unohtavat ja muistavat eri tavoin kuin ennen. Hotellinjohtaja ja apulaisjohtaja saavat vieraitten kunnioituksen, olkoonkin että kun he pitävät puheita, joissa lupaavat uudistuksia, jotka tarkoittavat ei juuri mitään, heidän saamansa suosionosoitukset eivät ole täysin vilpittömät. Johtajat vaihtavat vakansseja keskenään, lopulta he sulautuvat osaksi hupattavaa hotellivieraitten joukkoa ja koko näytelmä päättyy kovalla soivaan valssiin elokuvasta Tohtori Zhivago. Aika absurdia menoa, toisto auttaa seuraamaan tapahtumia, mutta niitten ymmärtäminen käy lähes mahdottomaksi meitsille.

Lukaisin Vastaanoton sunnuntaiaamuna, Vuoristohotellin sunnuntai-iltana ja Avajaiset maanantaiaamuna.