Vaalikeskusteluja

Tänä aamuna heräsin varsin aikaisin. Katselin siinä joutessani kaksi vaalikeskustelua Ylen Areenasta.

Ekana katselin Ylen arabiankielisen vaalikeskustelun. Siinä oli kolme haastateltavaa ja juontaja. Juontaja kyseli kultakin erikseen mielipiteitä erilaisista asioista. Osaksi keskustelun tarkoitus oli aktivoida arabiankielistä vähemmistöä äänestämään. Mainostettiin vaalikoneita ja taisi olla Ylellä jotain arabian kielelläkin tarjolla. Käytiin läpi Suomen lainsäätämistapaa eli miten lakiehdotuksia Suomessa tehdään ja miten niitä käsitellään. Mikäpä hänessä. Aluksi kuitenkin puhuttiin nuorison väkivaltaisesta käytöksestä viime aikoina. Eräs keskustelija arveli, ettei nuorilla ole tarpeeksi tekemistä, hän toivoi nuorille soveltuvia yhteiskunnan varoilla tuettuja urheiluharrasteita. Yksi keskustelijoista näki tarpeellisena arabiyhteisön verkostoitumisen muitten alan toimijoitten kanssa – erilaisten organisaatioitten ja aktiivisten kansalaisten. Ohjelmassa esitettiin myös videoita, joissa haastateltiin arabiankielisiä henkilöitä luultavasti pääkaupunkiseudulta. Moni heistä sanoi äänestävänsä. Täällä Siilinjärvellä oli varmaan arabiankielisiä silloin kun paikkakunnalla toimi vokki. Nyt heitä näkee harvemmin. Ehkä Kuopiossa heitä on enemmän.

Sitten katselin venäjänkielisen vaalikeskustelun. Siinä oli keskustelukulttuuri hieman toisenlainen kuin arabiankielisillä. Juontajan rooli jäi vähäiseksi. Venäjänkielisten keskustelussa nousi esiin pari minun mielestäni kiinnostavaa seikkaa. Jälkimmäinen niistä koski työluvan saantia Suomessa. Kukaan keskustelijoista ei kannattanut tarveharkinnan poistamista työperäisessä maahanmuutossa. Sen sijaan he toivoivat nopeampaa työluvan saantia, toivottiin viikon kestävää käsittelyaikaa. Ukrainalaisten työllistymiseen oltiin tyytyväisiä. Ehdotettiin työlupahakemusten käsittelyn siirtämistä Migriltä työhallinnolle.

Toinen ja minua yllättänyt toive liittyi venäjänkielisen väestön tunneperäiseen kotouttamiseen. Keskustelijat toivoivat taustoittavia ohjelmia venäjänkielisen väestön arjesta, niin että he tv:n välityksellä näkisivät muita venäjänkielisiä ja toisaalta kantaväestö saisi tuntumaa heidän eloonsa. Minusta tämä olisi mielenkiintoinen idea. Voisi vaikka tehdä pitemmän, jatkuvan sarjan, jossa seurattaisiin maahanmuuttajataustaisen väestön elämää, muittenkin kuin venäjänkielisten. (Vähän niin kuin viihdeohjelma Sohvaperunat.) Ajatelkaapa tehoja, kun sarjaa esitettäisiin tekstitettynä! Suomen kieltä voisi harjoitella ohjelmaa katselemalla. 1970-luvulla oli semmoinen radio-ohjelma kuin Naapurineljännes, mutta siinä vain soiteltiin musiikkia Neuvostoliitosta, eikä se välttämättä ihan kaikkia suomalaisia lähentänyt rajantakaiseen todellisuuteen.

Vaalikeskustelun yhteyteen oli tässäkin ympätty videoita, yhdessä käväistiin naisimmeisen kotona, hänellä oli isoja pitkäkarvaisia kissoja, poikani arveli että ne olivat Maine Cooneja, siltä ne todellakin näyttivät.

Näköjään Yle on tehnyt myös somalinkielisen ja englanninkielisen vaalikeskustelun. Pitää katsella niitä joku toinen päivä. Aloitin pääministeritenttiä, joka tuli Maikkarilta eilen, mutta en päässyt alkua pisemmälle, joten siitä joskus toiste jos silloinkaan.