Powered By Blogger

torstai 16. maaliskuuta 2023

Tero Järvinen: Kaharen hengen latotanssit

Tero Järvinen (s. 1972) sepitti runot vuonna 2007 julkaistuun kokoelmaan nimeltä Kaharen hengen latotanssit – Lemmenloruja ja unettomia öitä. Kyse on leikillisistä runoista pohjanmaan murteella, aiheena rakkaus miehen näkökulmasta.

Järvisen runot ovat riimiteltyjä, mittaakin löytyy vaikka ihan tarkka mitallisuus on monin paikoin pudonnut juurevan ilmaisun vauhdista. Runot on pääosin järjestetty rakkauskertomuksen draaman kaaren mukaiseen järjestykseen. Tärkeänä osana runoja on huumori, joka mehustaa menoa ja sisältää toisinaan kivoja löytöjä. Usein noudatetaan kumminkin yleisinhimillistä käyttäytymisen kaavaa. Mies aluksi jumaloi naista, kunnes jumalhiukkaset lopahtelevat ja seuraa ensin vakiintumista ja lopulta hylkimisreaktioita. Kuten itse kukin, luin runot omalta kannaltani. Oma parisuhteeni vaikuttaa aika vakiintuneelta, niin että tykkäsin kovasti runosta Kaikkeni annan, jossa kaiken antamiselle alkaa olla jo muutamia ehtoja, joista osa mainitaan runon kuudessa säkeistössä, joista näytteeksi kaksi viimeistä:

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun lähären hirviä jahtaamahan.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun pyyrät vaatteeta vahtaamahan.

Minä en jahtaa eläimiä ja vaateostoksilla liikuttaessa löydän useammin itselleni jotain ostettavaa, kun vaimo liikkuu jossain sovituskoppien ja vaaterekkien paikkeilla. Tunnistan silti vaivattomasti tarpeen omiin puuhiini ennemmin kuin jonkun toisen puuhiin. Puheenaolevassa runossa on sanottava sijoiteltu säkeisiin juuri tuohon malliin ja siinä runossa tämä asettelu myös toimii erinomaisesti. Runon teho on toistossa, silloin hypnoottisesti samanlaisena toimiva rakenne on kohdallaan. Monen muun runon kohdalla jäin pohtimaan, olisiko sanottava kenties sopinut vähemmille riveille, niin että säkeet olisivat olleet vain pitempiä. Mutta ei siitä tarvitse muitten välittää, minä se vain nillitän kaikenlaisista. Runojen asettelussa on käytetty keskitettyä sisennystä, josta voisin myös nillittää, mutta jospa en sentään.

Lämpimän lemmen osaston runoista eniten tykkäsin runosta Hedelmäsalaatti, joka tuo mieleen lastenrunon, jossa kavereita ovat ananas ja kookos. Järvisen runossa mainitaan myös kookos, mutta riimi syntyy sanalle mango, joten hedelmiä odottaa sokeriliämes tulinen tango. Minusta se on hauska riimipari ja koko ajatus hedelmäsalaatista oikein herkullinen. Runo on pienimuotoinen ja toimiva.

Kirjassa on sisällysluetteloineen 89 sivua. Lukaisin sen tänään.

2 kommenttia:

  1. Tuo "tarve omiin puuhiin" on kyllä tähdellinen asia myös liitoissa, joissa ollaan reettaeskoja.
    Murrerunoissa pakkaa tuo huumori aina tunkemaan läpi, vaikkeivät runot humoristisia olisikaan. Heli Laaksosta olen jaksanut lukea, mutta muut murrerunoilijat ovat vielä lukematta. Hyvä kun heitä esittelet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kyllä meillä jo aika lailla omat puuhat on päällimmäisinä vaikka tietysti nämä taloustyöt hoidetaan jonkinlaisessa konsensuksessa.
      Monet tosiaan käsittävät murrerunot huumorina sinänsä, mitä niitten ei välttämättä tarvitsisi olla. Lainasin yhden Laaksosen.

      Poista