Juice Leskinen (1950 – 2006) kirjoitti paljon hienoja ja hauskoja rock/iskelmätekstejä. Sen lisäksi hän kirjoitti runoja aikuisille ja lapsille. Näitä kaikkia on poimittu lukemaani teokseen nimeltä Aika jätti eli sanataiteilija kävi täällä. Täsmentävä alaotsikko on Valitut runot 1975 – 2007. Kirjan alkuun on sijoitettu punnittua puhetta nasevassa muodossa sisältävä johdantoteksti Riimien kalju kruunupää. Sen kirjoitti Satu Koskimies, joka valitsi runot puheenaolevaan kirjaan. Teos sisältää otteita kaikista Juicen runokokoelmista alkaen kokoelmasta Sonetteja laumalle (1975) aina viimeiseen vuonna 2007 ilmestyneeseen kokoelmaan Kosket. Poiminnat kunkin kokoelman runoista esitetään osastoittain ja kunkin osion alusta löytyy lainaus Juicen kirjoittamista esipuheista kirjoihin Sonetteja laumalle ja Eikä nivelet ruostu.
Sonetteja laumalle (1975). Kokoelma sisältää sonetteja, joista on näytteenä tässä teoksessa kahdeksan. Sonetti on vanhempi runomuoto, nelisäkeistöinen jambista pentametriä mennä huljuutteleva runonen, jonka kahdessa ensimmäisessä säkeistössä on neljä säettä ja kahdessa jälkimmäisessä kolme säettä. Muinanen Petrarca (1304 – 1374) sepitti mm. rakkausrunoja, joista koottu valikoima tunnetaan suomeksi nimellä Sonetteja Lauralle. Tästä Juicen kokoelman nimi ja sonettimuodon hauskat kokeilut. Rakkauttakin runoista löytää, mutta enimmäkseen lukija saa huvitella Juicen hurvittelevilla riimeillä ja aihevalinnoilla. Juicen valitsema riimirakenne asettaa aikamoiset haasteet runoilijalle ja saa kyllä olla aika seppä tekemään, jos meinaa vakavasti otettavaa runoa saada aikaiseksi. Hauskoja sonetteja eräät näköjään saavat syntymään. Muutakin kuin sonetteja on tarjolla.
Iltaisin kun veneet tulevat kotiin (1989). Valo tulee kuulemma lännestä, kunhan on ensin käynyt siellä. Yli huristaa kuin älyhakuinen ohjus.
Räkä ja Roiskis (1992). Sanaleikkejä ja loruja. Kelpaisivat kenties koulukkaille, minulle ainakin. Olisi hauska kuulla näitä lausuttuna koulun kevätjuhlassa.
Äeti (1994). Lukaisin tämän kokoelman jokunen vuosi sitten. Aika vähän siitä enää muistan. Nyt lukemani valikoidut runot eivät olleet painuneet mieleeni. Äeti-kokoelman alkuun valitussa tekstissä Juice kertoo aina muokanneensa ja työstäneensä runojaan. Minä olen tainnut lukea lonkalta, saa tulla pyyhkimään.
Räkä ja Roiskis Suuvedellä (1995). Näissä runoissa on aika hauskoja onnistumisia! Tykkäsin varsin runoista Elimistön tupo-neuvottelu ja Tuhannen jalan stoori. Jälkimmäinen kertoo rouva Tuhatjalkaisesta, joka menee jalkahoitoon – ja sehän kestää. Tupo-neuvotteluruno sopisi mainiosti luettavaksi SAK:n liittokokouksen alkajaisiksi. Lausujana voisi olla unelias, kuunaamainen koulutyttö, joka esittäisi runon laulullisella maneerilla. Laitan tästä runosta näytteen:
Kädet tahtoo lisää käteistä…
niin, ja eroon tiskiräteistä!
Jalat sekoavat sukkiinsa
vedotessaan politrukkiinsa.Pohkeet kiistelevät kumpi on
edustaja polvilumpion.
Jumala on (1996). Jumala on vaikkei uskoisi – ja jos ei ole, sen voi vaikka tehdä. Tämäntapaisia latuja menee Juicen runoilu jumalasta. Myönnän tykkääväni runosta Virsi, jossa jumala ja saatana ovat kumpikin meidän palkkalistoilla. Se on musiikkikappaleena kerrassaan mesmeroiva.
Räkä ja Roiskis naisissa (1997). Valitettavasti en huomaa valikoitujen runojen joukossa kokoelman nimeen viittaavaa sepitettä, mutta muita tosi hauskoja loruiluja tämä kokoelma tuntuu sisältäneen. Juice kertoo tykkäävänsä pelleillä oudoilla riimeillä ja sotkemalla kirjainten järjestyksiä. Eniten tykkäsin runoista Tarzan ja pikaruoka, Lastentaudit ja Ammattinsa valinneet. Jälkimmäisessä kirjailija Lyyti odottaa vain saavansa apurahoja, mutta kun apurahat loppuvat alkaa Lyyti kirjoittaa.
Aika jätti (1999). Juice runoilee naisesta ja runoista, käväisee kioskilla tupakanostossa, tempaisee parit juhlarunot – savolaisten heimojuhlaan ja Maamme-laulun 150-vuotisjuhlaan. Jälkimmäisestä haluan liittää näytteen, joka kosketti, koska eilen kävin ennakkoon äänestämässä:
ei maailma lauluilla muutu,
siitä vain tulee mieluisampi,
ja annettu ääni peittää epämukavat ajatukset,
Luin aluksi että maailmasta tulee meluisampi. Mutta voihan äänensä antanutkin meluta.
Ilonkorjuun aika (2002). Pääosan valikoiduista vie kolmen runon sarja käväisystä Jumalaisen näytelmän maailmoissa, otsikot kertovat paljon: Taivaassa haisee, Helvetilliset menot ja Kiirastuli.
Kosket (2007). Tamperelaista koskettelua, joka pistää lukemaan vähän sormien välistä.
Oikein mainio valikoima Juicen runotuotannosta. Ihan hyvin tätä voisi luettaa haarukkapaloina läpi yläkoulun ja lukion, lastenrunot menisivät alakoulukkaillekin. Meille ikäveikoille kirja antaa pätevän katsauksen Juicen runoihin ja mukaan liitettyjen Juicen omien kommenttien kautta avautuu näkymiä myös runoilijan omaan käsitykseen itsestään runonsepittäjänä ja savolaisena sanankäyttäjänä ylipäätään.
Kirjassa on noin parisataa sivua. Lukaisin pääosin eilen ja tänä aamuna loput.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti