Amok ja Bassompierren elämys

Luin vuonna 2017 ilmestyneen kirjan, jossa on kaksi novellia eri kirjoittajilta, molemmat herrat itävaltalaisia. Alkujaan saksankieliset novellit suomensi Marja Wich.

Stefan Zweig (1881 – 1942) kirjoitti vuonna 1922 ilmestyneen novellin Der Amokläufer. Wich suomensi sen nimellä Amok. Sana amok on wikipedian mukaan malaijin kieltä. Sillä tarkoitetaan mieletöntä rynnistystä, jossa vahingoitetaan muita ja jonka lopputarkoitus on päättää juoksijan oma elämä. Novellissa amokiin viitataan usein ja tuolloin tapahtumiin liittyy hillitöntä toimintaa ikään kuin tukahduttavan itsehillinnän ja trooppisen ilmaston esiin syöksemänä purkauksena.

Novelli rakentuu kahdesta sisäkkäisestä kertomuksesta. Alussa (maaliskuussa 1912) on kertojana Kaukoidässä matkaava nuorehko mies, joka kohtaa laivalla Kalkutasta Euroopan suuntaan vanhemman miehen, joka kertoo hänelle tarinansa, jonka tapahtumapaikkana lienee hollantilaisten hallinnoima Jaava.

Sanon suoraan, että pidin enemmän tämän nuoren maailmanmatkaajan kertomuksesta. Oikeastaan novellin hienoin jakso on kuvaus siitä, miksi matkamies eksyy laivan kannelle öiseen aikaan. Laiva on täynnä matkustajia, jotka päivisin tungeksivat joka paikassa, hytti on meluisa ja tunkkainen, joten mies päättää päivällä nukkua hytissään oluen tarjoaman turrutuksen turvin. Yöllä hän nousee kannelle ja katselee lumoavaa trooppista tähtitaivasta, joka näyttäytyy hänelle

säkenöivänä, valuvana, humisevana ja valoa pulppuavana.

Pimeällä laivan kannella mies kohtaa varttuneemman miehen, joka kertoo hänelle synkeän tarinansa. Hänen ajattelunsa tuntuu kiertelevän tippaleivän ratoja, kun taas toiminta tulee enämpi putken suusta.

Kaikkiaan novellissa on kovin paljon mielenkuohun kuvausta. Sellainen ei ole ihan minun makuuni, varsinkaan tämmöinen synkistely. Novellista tulevat mieleeni Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset, Shelleyn Frankenstein, Hoffmannin Sannoittaja, Dostojevskin Kellariloukko, Söderbergin Tohtori Glas ja ties sun mitkä murheensa vatvojain kuvaukset.

Suahan tiijjä. Lukiossa pidin esitelmän Nabokovin Lužinin puolustuksesta ja Lovari piti esitelmän Zweigin Shakkitarinasta. On ollut mielessä lukea kumpikin teos ja esitelmöidä niistä tässä blogissa. Suahan tiijjä.

Hugo von Hofmannsthal (1874 – 1929) kirjoitti vuonna 1900 julkaistun novellin Erlebnis des Marschalls Bassompierre, Wichin suomentamana Marsalkka Bassompierren elämys. Rikas marsalkka ja rakas rihkamakauppias kohtaavat 1600-luvun Pariisissa. Heidän tapaamisensa tarina kerrotaan, minulle ei ihan avaudu, minkä vuoksi.

Kirjassa on 123 sivua. Aloitin lukemisen eilen ja kirja tuli luetuksi tänään.