Heinrich von Kleist: Locarnon kerjäläiseukko

Saksalainen Heinrich von Kleist (1777 – 1811) kirjoitti kertomuksia, joista Marja Wich suomensi valikoiman, joka ilmestyi vuonna 2011 nimeltä Locarnon kerjäläiseukko ja muita kertomuksia. Wich kirjoittaa esipuheessaan Skandaali, kauhu ja tunteen hämmennys jonkin verran toisenlaisesta Kleististä kuin arvasin odottaa. Murha – itsemurha -akseli ei minua erityisemmin kiinnosta, sen sijaan olen Kleistin teksteistä ollut löytävinäni jänniä näkökulmia ja näppäriä juonenkäänteitä. Joskus nuorukaisena näin tv-teatterin esityksenä Kleistin näytelmän Rikottu ruukku, pari kertomusta luin jokin aika sitten saksalaisten romanttisten kertomusten valikoimasta (molemmat löytyvät tästäkin kirjassa, niitä olen seuraavassa vapaalla saksankielellä luonnehtinut). Pitää varmaan lukea se Rikottu ruukku, jos sen saa käsiinsä ennen kuin joku Leprecht tai Ruprecht sen särkee...

Locarnon kerjäläiseukko. Tapahtuu Locarnossa, jonka kerrotaan olevan Italiassa, vaikka nykyjään se onkin Sveitsissä. Kun kirjastossa yritin lainata tätä kirjaa, joka oli jo tuoreeltaan siirretty varastoon, kirjaston täti tulkitsi lapulle kirjoittamani tekstin Locarnon kerjäläisukoksi. Hän ei meinannut löytää kirjaa tietokoneella. Kerroin oikean nimen ja vilkaisin kirjoittamastani lapusta, että siinä oli kyllä se e-kirjainkin oikeassa kohdassa. Toinen kirjastonhoitaja tuhahteli vieressä ylimielisen oloisena. Hän ei koskaan ole saavinaan selvää kirjoituksestani. Neuvoin minua palvellutta virkailijaa hakemaan kirjaa hakusanalla Kleist, kuten itse olin tehnyt. Kirjastonhoitajista tulee helposti mieleen eka Ghostbusters-elokuva. Tämäkin kertomus kuuluu kummitusromantiikan piiriin.

Maanjäristys Chilessä. Vuosi 1647 jKr. Nuoren parin toiveiden täyttymys luostarin puutarhassa johtaa Santiagon tuhon partaalle, minkä jälkeen seuraa kamala rangaistus.

Löytölapsi. Ein römischer Immobilienverkäufer der sein Sohn verliert, kriegt einen Adoptivsohn, der schon als Jugendlicher eine geheime Beziehung mit der Konkubine Bischofs anfängt und obwohl man dem Jungen das erklären versuchte, würde er die stille Charakter seiner Adoptivmutter nicht zu verstehen lernen.

O:n markiisitar. Markiisitar pelastuu venäläisten rynnäköstä sankarillisen kreivin ansiosta. Taiston tuoksinan jälkeen pitkästyttäviä kamarikiemuroita, isyysounailuja ja tunnekuohuja.

Kaksintaistelu. Hienosti alkava ja pääosin tiiviin jännityksen säilyttävä kertomus, joka saa alkunsa herttuan salamurhasta. Siitä käynnistyy juonikas tarina, joka johtaa aikakaudelleen (tapahtuu 1300-luvun lopulla nykyisen Sveitsin seuduilla) kaiketi mahdollisen jumalallisen oikeudentoteutumisen uskoa rapauttavaan välienselvittelyyn. Upea kertomus ajalta, jolloin miehet olivat ritareita ja neidot joko pyhimyksiä tai pahiksia.

Kihlaus Santo Domingossa. Alistusta ja kansannousua Hispaniolan saarella. Kauheuksia ja juonittelua kaukomailla tarjoileva kertomus ei oikein sytytä minua. Rakkaustarina kansanmurhan keskellä on sekin vähän niin ja näin.

Pyhä Cecilia eli Musiikin voima. Aachen, am Ende des 16. Jahrhunderts. Vier Brüder sind entschloßen die heiligen Bilder des päpstlichen Glaubens aus der Kirche zerschlagen (”Bilderstreit”). Die Musik der Nonnen stellt sich aber gegen die Akten des Brüders.

Kaipaamaani Kleistiä edustavat kirjassa kertomukset Pyhä Cecilia eli Musiikin voima ja Kaksintaistelu. Myös kahdessa ensimmäisessä kertomuksessa on aineksia, varsinkin Locarnon kerjäläiseukko on sopivan pelkistetty ja sitä tehen sitten vaikuttava. Useimmat kertomukset tunnustavat nyt kuitenkin pitkänoloisilta. Kaksintaistelusta voisi sopivasti muokkaamalla saada aiheen elokuvalle, kerronnasta tuli Haneken tyyli mieleen.

Kirjassa on 240 sivua. Lueskelin sitä muutamia päiviä.