Teuvo Pakkala: Tukkijoella

Teuvo Pakkala (1862 – 1925) kirjoitti vuonna 1899 kantaesityksensä saaneen näytelmän nimeltä Tukkijoella. Luin näytelmän vuonna 1921 julkaistusta viidennestä painoksesta yhden nahkaselkäisen kappaleen, joka odotteli minua Kuopion kirjaston varastossa. Kyseessä kuuluu olevan suosittu laulunäytelmä. Kirjan alkusivuilla huomautetaan, että näyttelemislupa on pyydettävä tekijältä.

Isäni esitti 1940-luvun lopulla Varkauden työväen näyttämön Tukkijoella-näytelmässä hahmoa, joka nyttemmin lienee karsittu pois esityksistä (tai sitten ei, saattaa olla feik-njyyssiä)? Hahmon nimi on Pölhö-Kustaa, näytelmän henkilöluettelossa hänen kuvaillaan olevan lyhytjärkinen poika. Joitakin vuosia sitten tyttäreni suunnitteli Siilinjärven teatterille näytelmää varten tunnuskuvan. Vaimoni ja tyttäreni kävivät katselemassa esityksen. Minä taisin tuolloin arastella kesäteatteri-itikan puraisua ja pysyttelin kotosalla. Nyt kumminkin luin näytelmän vanhan version, jossa myös Pölhö-Kustaa on mukana.

Näytelmän hahmot ovat vahvasti tyyliteltyjä, viekas ja hyväntahtoinen erottuvat takapenkin taaksekin helposti. Tapahtumat seuraavat toisiaan ja katsojat tapahtumia. No joo. Kyseessä on kansanomainen komedia, jossa ”kaikki kääntyy vielä parhain päin”.

Tukkijoella-näytelmän milloin rempseät milloin hempeät kansanlaulunomaiset rallit, kuten Tukkipoika se lautallansa, Tuulantei  ja Vielä niitä honkia humisee ovat viihdyttäneet teatterien yleisöä vuosikymmenien ajan. Laulut ovatkin oikeastaan näytelmän parasta antia. Sanoittajia on wikipedian mukaan ollut useampia, laulut sävelsi Oskar Merikanto. Myös Pölhö-Kustaa saa laulaa, ilmankos äitini joskus muisteli hänen laulunsa sanoja, joita en kuitenkaan tekijänoikeussyistä tähän kirjoita.

Pitää vielä mainita näytelmän henkilöhahmojen kekseliäs nimistö. Muutamien tavallisten henkilönnimien lisäksi katsojaa hellitellään omaperäisillä nimillä kuten Kasuri, Oterma ja Rättäri.

Kirjassa on 173 sivua. Luin kaksi ensimmäistä näytöstä illalla ja loput kaksi tänä aamuna.