August Strindberg: Mestari Olavi

Ruotsalainen August Strindberg (1849 – 1912) kirjoitti vuonna 1872 näytelmän Mäster Olof: Skådespel i fem akter. Tämän proosaversion suomensi Veijo Meri vuonna 1978 nimellä Mestari Olavi: Viisinäytöksinen näytelmä. Suomennoksen tilasi Mereltä Tampereen Työväenteatteri 75-vuotisjuhlanäytelmäkseen. Veijo Meri kirjoittaa takakannessa lyhyesti, mutta ihailtavan tehokkaasti Strindbergin näytelmän syntyvaiheista ja luonnehtii näytelmää, joka kertoo Ruotsin valtakunnan murrosajasta.

Näytelmän Mestari Olavi on Ruotsin uskonpuhdistaja Olaus Petri (1493 – 1552). Kyseessä on fiktio varmaan kahdestakin syystä. Ensinnäkin Olaus Petri eleli aika kauan sitten, eikä kovin tarkkoja tietoja hänen tekemisistään voi olla. Toiseksi tarinan avulla Strindberg pystyy sekä kertomaan näkemyksiään Olavista että kuvaamaan mm. kristillisen uskon kehittymiseen ja vallankäyttöön liittyviä asioita. Olavi ei ole ainoa vahva hahmo näytelmässä. Kuningas Kustaa Vaasa, Olavin tukijat ja kannustajat, kuin myös Olavin katolilaisuuteen kiinnittyvä äiti ja Olavin suojattua elämää viettänyt vaimo esittävät merkittävää osaa, samoin näytelmän lopussa esiin nouseva marski Lauri Siggenpoika. Vaikka katolisen kirkon pappismunkit kuvataan melkoisen mustina veljinä, ovat he kuitenkin varteenotettavia vastustajia uskontoa uudistamaan pyrkivälle Olaville.

Arvelin, etten etukäteen tuntisi tätä näytelmää, mutta lukiessa monet lausahdukset ja miekansivalluksen tavoin esitetyt vastaväitteet vaikuttivat kovasti tutuilta. Olavi aprikoi asettuako kuninkaan toimia vastaan ja ihmettelee, täytyykö kaikkien kuolla, että yksi saa elää. Hän tarkoittaa kuningasta sillä yhdellä. Hänen suuri kapinaan yllyttäjänsä ja samalla appensa Gert vastaa, että yhden on kuoltava, että kaikki muut saavat elää. Gertin vastaus on monitulkintainen ja vasta lopussa selviää kuka se yksi on. Moni muukin kohta tunnusti niin tutulta, että lienenköhän joskus nähnyt tämän näytelmän tv-teatterin esityksenä?

Uskonpuhdistusta vastustavan äidin ja hänen uudistusintoinen poikansa Olavi käyvät kauniisti kirjoitetun sananvaihdon, jonka tarjoan tässä esimerkkinä tekstistä:

Äiti: Ehkä minä ja menneet polvet ovat eläneet, uskoneet ja kuolleet valheessa.

Olavi: Ei se ollut valhe, mutta siitä tuli. Kun olit nuori, olit oikeassa. Kun minä tulen vanhaksi, saatan olla väärässä. Ei ihminen kasva kilpaa ajan kanssa.

Jos ketä kiinnostaa, Olavi vanhenee näytelmän aikana melkoisella vauhdilla.

Tämä näytelmä oli kiva lukea. Sivuja kirjassa on 104. Aamulla aloitin ja iltapäivällä viiden seutuun sain sen luettua. Sitten valmistettiin jauhelihapihvejä, keitettiin perunoita ja poikani teki meille kurkku-omena-salaatin.