Pitää
äkkiä kirjoittaa tähän toinen teksti lukemastani kirjasta, ettei
mene koko päivä Pölhö-Kustaalle.
Sirkku
Peltola (s. 1960) kirjoitti vuonna 2009 valmistuneen näytelmän
Pieni raha, alaotsikkona on vanhanaikainen näytelmä.
Vaikea mennä sanomaan mikä siinä niin vanhanaikaista mahtaa olla,
ainakaan Pölhö-Kustaata näytelmässä ei esiinny. Sen sijaan
näytelmässä on päähahmona äitinsä kanssa elelevä
aikamiespoika Jason, heikkolahjainen ja
hyväntahtoinen. Äiti ja äidin naapuri Ilse ovat myös
tärkeitä hahmoja, lisäksi toimintaa saavat aikaan nuoripari Mikki
ja Vanessa. Heidän tarkoituksenaan on saada haltuunsa äidin
Jasonille uskoma pankkikortti tunnuslukuineen.
Vuoropuhelu
on pääosin lyhyttä, pitkiä yksinpuheluita ei ihmeemmin
harrasteta. Jonkin verran laulua esitetään, karaokea näet.
Tapahtumat sijoittuvat kolmeen paikkaan, Jasonin kotiin, puistoon ja
kapakkaan. Vähäiset tapahtumapaikat rajaavat ihan kivasti
näytelmää, kyseessä on aika tiivis asetelma, jossa toistolla,
ellei peräti neuvojen jankuttamisella kerrotaan tilanteista omalla
tavallansa. Kyse on siitä, että ikääntynyt äiti tarvitsee
Jasonia käymään asioilla kylällä, mutta on aina epävarma siitä
suoriutuuko poika tehtävistään ja tämä synnyttää jännitteen
näytelmään.
Luettuna
näytelmä ei oikein minua säväytä. Voipi olla, että esitys
nähtynä saattaisi toimia paremmin. Ehkä tästä jotain
elämänviisautta löytäisikin, mutta arvelenpa, ettei näytelmä
siltä osin ole minulle ihan riittävän vanhanaikainen.
Kirjassa
on 109 sivua. Näytelmä tuli luetuksi muutamassa tunnissa. Hyvää
oli se, että tulin hakeneeksi liiteristä polttopuita ja laitoin
tulet leivinuuniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti