Powered By Blogger

maanantai 30. maaliskuuta 2020

Bertolt Brecht: Kolmen pennin ooppera

Saksan näytelmäkirjallisuuden suuri BB (1898 – 1956) kirjoitti laulunäytelmän, joka esitettiin ensi kertaa vuonna 1928 nimellä Die Dreigroschenoper. Musiikin sävelti Kurt Weill. Suomentajiksi mainitaan Max Rand (Brechtin esipuhe) ja Turo Unho, laulut suomenti Elvi Sinervo.

Lukemani kirjasen esipuheena on Brechtin kirjoitus Merkintöjä Kolmen pennin oopperasta. Kyseinen teksti näkyy käsittelevän paitsi puheena olevaa laulunäytelmää, myös hämärällä ja itseriittoisella tavalla Brechtin näkemyksiä teatterin tekemisestä, siitä miten näytelmiä tulisi esittää, katsella ja lukea. Brechtin teksti lipeää käsistäni kuin saippua, minun on vaikea saada selvää mistä teatteriperinteestä hän kulloinkin puhuu. Onneksi miehen näytelmät ovat toista maata. Usein.

Näytelmän lähtöaiheena on wikipedian mukaan John Gayn vuonna 1728 kirjoittama Beggar's Opera. Niin jotta tapahtumat sijoittuvat Engelandiin, joka sekin on tavallaan toista maata kuin Saksinmaa.

Valitettavasti tämä komediallinen laulunäytelmä, jossa on kuulemma yhteiskuntakriittinen sävy, ei oikein puraissut minua mukavalla tavalla. Tästä puuttuu se onnistunut pelkistetty selkeys ja siitä huolimatta läpitunkemattomaksi kasvava moraalinen ongelmakenttä, joka niin mainiosti toteutuu lukemissani Brechtin parhaimmissa näytelmissä Sezuanin hyvä ihminen ja Galilein elämä. Nykyimmeinen on tv-sarjoissa ja elokuvissa saanut katsella niin paljon rosvojen ja poliisien epäpyhää yhteiseloa, ettei sellainen erityisemmin innosta. En tiedä mitä lauluilla on haettu, nyt niitten sanoitukset tökkivät paikoittain sen verran vakavasti, että lukunautintoni lurpahteli uutteraan. Toisinaan on onnistuttukin. Loppuratkaisu sopinee komediaan ja oli jonkinlainen ylläri minulle. Teatteriesityksen lopun se saattaa pelastaa, minulle lukijana ei oikein riittänyt.

Kirjassa on 116 sivua. Lukaisin sen loppuun eilen illalla aika myöhään.

2 kommenttia:

  1. Gayn Kerjäläisoopperan olen lukenut ja sitä muistelen varsin huvittavaksi teokseksi, joskin sen yhteiskunnallinen tai moraalinen ongelmakenttä on toki aika kevyt (enemmän vauhdikasta sanailua, parodiaa ja perinteisten normien heittämistä nurinniskoin). Brecht on jäänyt minulla kovin vähiin, joskus aikoinaan olen tuon Sezuanin lukenut mutten kai muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, onpa melkoista paneutumista, jos semmoisen vanhemman näytelmän tai oopperan olet lukenut!

      Tässä Brechtin näytelmän suomenteessa on ehkä kiinnostaviakin kohtia tuossa Brechtin pohdinnoissa näytelmien lukemisesta ja yleisön muuttumisesta "ammattimaisemmaksi". Brecht vertaa teatteriyleisöä urheilutilaisuuksien asiantunteviin katselijoihin. Niinpä minunkin mielestäni on päivänselvää, että vaikkapa jalkapallo-ottelun yleisö elää voimakkaammin mukana spektaakkelin tapahtumissa kuin hiljaisena näyttämön tapahtumia katseleva teatterrahvas. Jalkapalloa seuraava maailma todella seuraa jalkapalloa eikä käy omassa "teatterissaan" mummokerhon mukana ja väliajalla pullakahvit.

      Brechtin mielestä teatteri "teatralisoi" sen mitä se esittää. Yleisön tulee sen vuoksi suhtautua teatteriin epäluuloisesti. Ikään kuin kyseenalaistaen valmentajan stategiat, jos jalkapallovertausta käyttäisin.

      Poista