Aloin
osallistua jotakinblogissa julkaistuun haasteeseen
Shakespearen sisarukset. Haasteessa luetaan näytelmiä ja
ryhmitellään sitten niitä erinäisten ominaisuuksien mukaisesti.
Olen tähän tultuani lukenut 23 näytelmää ja 21 kuunnelmaa. Alla
pientä jaottelua luetuista näytelmistä:
2.
Monipuolinen lukija
Haasteessa
luetaan vähintään kuusi näytelmää merkiten yllämainittuja
haastekohtia, niin että kaikilla kuudella näytelmällä on eri
yhdistelmä haastekohtia (siis suomalainen elossa oleva mies,
suomalainen elossa oleva nainen, ulkomainen kuollut mies jne).
3.
Perehtyvä lukija
Haasteessa
luetaan vähintään kuusi näytelmää, joista viisi sijoittuu
samaan haastekohtaan (siis viisi suomalaisen kirjoittamaa teosta, tai
viisi naisen kirjoittamaa teosta, tai viisi teosta kirjailijoilta
joita en ole ennen lukenut).
Kohdat
2 ja 3 soveltunevat minua paremmin jollekin himolajittelijalle.
4.
Historiallinen lukija
Haasteessa
luetaan vähintään viisi näytelmää, jotka ovat kaikki eri
vuosisadoilta.
Lukemistani näytelmistä 4 on kirjoitettu 1800-luvun
loppupuolella, 3 on 1900-luvun teatteritapauksia ja 16 on saanut
ensi-iltansa 2000-luvulla.
Kuunnelmien
osalta taulukko on sikäli helpompi, että kaikki kirjoittajat ovat
suomalaisia. Naisen kirjoittamia lukemistani kuunnelmista on 4,
miehen kirjoittamia 17.
Naiset ovat siis pahasti sillassa kuunnelmissa. Eivätköhän
hentoiset hartiat pian kastu? Lukemieni kuunnelmien kirjoittajista
elossa on yhäti 7,
kun ajasta iäisyyteen on siirtynyt 11.
Aikaisemmin lukemattomia oli 11,
jotenkin luettuja 7.
Huomioitava se, että muutamalta kirjoittajalta oli lukemissani
valikoimissa mukana kaksi kuunnelmaa, yhdellä kuunnelmalla oli kaksi
tekijää, joista toinen käsittääkseni elossa.
Lukemista
odotteleikse Veijo Mereltä näytelmä Sotamies
Jokisen vihkiloma ja
Antti Tuurilta näytelmät Sotatuomari
ja Setämies.
Lisäksi ajattelin tahkota Henrik Ibsenin kolme näytelmää, jotka
minulla on kotona kirjaston poistokirjassa eli Yhteiskunnan
tukipylväät, Nukkekoti
ja Kummittelijat.
Nukkekodin näin joskus lukiolaisena Kuopion teatterissa,
Kummittelijat tuli norjalaisena tuotantona tv:stä, jäi vaivaamaan.
Pentti Saarikosken suomenteita sisältävä teos Antiikin
runoutta ja draamaa on
tarkoitus hivauttaa lukea. Hyllyssäni on myös pari näytelmää
Shakespearelta iteltään, nimittäin Myrsky
ja Loppu hyvin
kaikki hyvin.
Näitten lisäksi jotain muutakin, ehkä joku Schillerin ja Holbergin
näytelmä ja määttiijjä Aleksis Kiveä, Molièrea ja joitakin
1900-luvun naiskirjoittajia, jos vielä löytyy.
Maaliskuussa
luin muuten 15 teosta. Se on minun oma kuukautinen
ennätykseni. Vitsi, mä oon vitsi!
Vaikuttavasti olet edennyt haasteessa, jatkossakin kuulostaa olevan kiinnostavia teoksia, mutta näistä jo luetuista suurin osa on minulle ennestään tuntemattomia, Tsehovia ja Manneria lukuunottamatta.
VastaaPoistaNiin, jatkossa voisi vielä kokeilla jotain toista Strindbergin näytelmää, kun tuo Mestari Olavi oli niin onnistunut. En tiedä saisinko Uninäytelmästä paljoa irti, mutta ehkä joku muu. Kotimaisista tulivat mieleen Kersti Bergroth ja Hella Wuolijoki. Ulkomaisista suuruuksista Tennessee Williams ja William Saroyan. Pitää katsoa mitä heiltä vielä löytyy. Kaj Munkin näytelmän Sana voisi kanssa sekata. Sitten minulla on kotona toinenkin kirja alkujaan saksankielisiä suomennettuja nykynäytelmiä.
PoistaBergroth on ollut mielessä että pitäisi lukea, mutta viime suomenreissulla ei sattunut osumaan kirjojaan käsiin. Wuolijoen Niskavuoret ovat toki hienoja, muuta tuotantoaan en tunne (ja vaikuttaako Niskavuorissa paikallisuus, kun sukua on sieltä päin niin mentaliteetit on tuttuja, mutta Savon suunnalta voi jo olla eksoottisempaa).
PoistaWilliams olisi täälläkin hyllyssä odottamassa.
Brechtin ja Wuolijoen yhteistyönä syntynyt Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti voisi olla yksi luettava.
PoistaTennessee Williamsilta löytyy Kuopiosta lähinnä enkunkielisiä näytelmiä. Ei tainnut paljon suomeksi satuilla. Sellainen olisi ainakin kuin 27 Wagons Full of Cotton.
Hienosti olet pakertanut ja elämyksesi jakanut!
VastaaPoistaOlen koettanut olla hienona, vaikka eihän se läheskään aina onnistu. Kiitos kannustuksesta!
PoistaOletpa lukenut mahtavan määrän näytelmiä, ja vielä kirjoittanut niistä. (Olemattoman) hatun nosto! Minulla on iso kynnys lukea näytelmiä ja vielä isompi kirjoittaa niistä blogiin, mutta jospa uskaltaudun kokeilemaan tänä vuonna.
VastaaPoistaMinusta näytelmiä on paljon mukavampi lukea kuin romaaneja tai novelleja. Kerronta vuorosanoja käyttämällä muistuttaa elokuvia, kuunnelmia tai sarjakuvia, joihin itse olen kaikkiin tottunut jo lapsesta saakka. Näytelmien lukemisessa eniten tökkivät ne lyhyet kuvailut lavastuksesta ja puvustuksesta, joita kohtauksien tai ainakin näytöksien alkuun on aseteltu. Asia tulee selväksi paljon vähemmällä. Itse asiassa lavastuksen kuvailu on usein niin käsittämätöntä, että ihan harmittaa lukea.
PoistaEikä minusta oman mielipiteensä kertominen näytelmistä ole sen mutkikkaampaa kuin romaaneista tai novelleista tai runoista. Taidetta voi minun mielestäni arvioida kuten puulusikoita tai lasagneannoksia tai ongenkohoja. Ei taidetta pidä väkisin ylentää jalustalle, kyllä hyvä nousee jos on noustakseen.
Niinhän se on, mistä tahansa voi kertoa mielipiteensä, näytelmistäkin. Ehkä minulla on päänsisäisenä hidasteena sekin, että olen nähnyt melko vähän teatteria elämäni aikana, joten ei ole tullut kokemusvarastoa, johon verrata. Mutta lukeminen on tietty asia erikseen.
PoistaYhden näytelmän hiljattain luin, Canthin Anna Liisan, ja siinä oli niin vähän noita vuorosanojen ulkopuolisia ohjeita, että sitä luki kuin romaania.
Minna Canth oli osaava näytelmän kirjoittaja. Anna Liisassa on kamala aihe, taisi Minna Canth kokea sen turhankin läheiseksi. Minä taidan passata Anna Liisan, kun siitä vuonna 1945 tehty elokuva on niin erinomainen ja kertonee näytelmän tapahtumat melko uskovaisesti. Vai olisiko peräti uskollisesti?
Poista