Jalmari Finne (1874 – 1938) kirjoitti vuonna 1923 julkaistun kolminäytöksisen lasten huvinäytelmän nimeltä Kiljuset.
Joskus vähän nuorempana lukaisin ne Kiljusen herrasväestä kertovat teokset, joita meiltä kotoa löytyi. Muistan nimeltä kirjan Luru Kiljunen ja hänen Hömppänsä. En enää muista, mistä kirja kertoi, tosin arvelen, että Hömppä saattoi olla kissa. Kiljusista minulla on juuri sellainen käsitys, jota lukemani näytelmä vahvistaa, että he hommaavat ja huhtovat samalla kuin meluavat ja meuhkaavat, niin että rauhallisempaa väkeä ihan hengästyttää seuratakin semmoista. Suomalainen mielenlaatu ja meininki on toisenlainen, ei siinä mennä toripöydille istumaan ja huutelemaan kovaan ääneen eikä meluta kuin tappelun edellä, kun porukalla mietitään miten pesukonetta käytetään. Ei näin tosin menetellä tässä näytelmässäkään, mutta tulipahan mieleen.
Kiljuset ovat tulossa käymään Mattilassa, jossa Eskolat juuri ovat kahvittelemassa isäntäväen kanssa. Kaikki ovat toki kuulleet ja lukeneet Kiljusen herrasväen seikkailuista, mutta eivät oikein ota uskoakseen, että he oikeasti olisivat olemassa. Mattiloitten palvelijatar, Fiina, oikein pelkää Kiljusia luettuaan heidän touhotuksistaan. Tietenkin Kiljuset saapuvat ja kommellukset ovat juuri samantyyppisiä kuin mitä en edes muista kirjoista lukeneeni. Härkä porsliinikaupassa on sopiva vertauskuva Kiljusten vyörylle.
Vaikka Fiina ehtii jo tottua Kiljusiin, ryhtyvät Mattilat ja Eskolat puolustuskamppailuun äänekkäitä ja riehuvia vierailijoitaan vastaan. Näyttämöllä nämä kamppailut saattavat toimia paremmin kuin luettuna, tosin minulle muistaakseni tuli aina vähän vaivautunut olo Kiljusten touhuista lukiessani – niin nytkin.
Ajattelin tämän näytelmän sovittamista nyky-yleisön töllisteltäväksi. Parikin vaihtoehtoa tuli mieleen ja molemmat voisivat jotenkuten toimia valikoidulle aikuisyleisölle. Ensinnäkin voisi ajatella näytelmän esittämistä pikkujouluviihteenä. Tietty rehvakka fyysisyys saattaisi saada erotiseeraavia piirteitä näyttämölle sovitettuna. Ja nykyäänhän vedetään revyymeininkiä ravintolamiljöössäkin.
Toinen vaihtoehto voisi olla näytelmän sovittaminen siten, että ns. tavallinen kansa, jonka parista näytelmä lähtee liikkeelle, puhuisi suomen kieltä, kun taas Kiljuset puhuisivat unkaria, puolaa ja vaikka vaihtoehtoista saksaakin. Tässä voitaisiin käyttää hyväksi tekstitystä, jossa vieraskieliset vuorosanat heijastettaisiin katsojain nähtäväksi suomennettuina ja suomenkieliset vuorosanat voitaisiin heijastaa katsottavaksi vieraskielisin liukumiinoin varustettuina, kuten túrós csuzsa, Jó napot, hőlgyeim és uraim, hősök tére, Szépművészeti Múzeum tai Popiól i diament, Solidarność, Dzien dobry, Dziękuję tai Papa, Charly hat gesagt, Kurfürstendamm, Fernsehturm, vorläufig festgenommen, Bitte, kommen Sie ins Präsidium jne. Katsoja voisi nähdä näytelmän tämäntyyppisessä versiossa viittauksia oikeusvaltioperiaatteisiin ja muihin ajankohtaisina pidettyihin puheenaiheisiin.
Kirjassa on 94 sivua. Eilen luin eka näytöksen ja tänä aamuna loput kaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti