Leea Klemola (s. 1965) kirjoitti vuonna 2004 ensiesitetyn näytelmän nimeltä Kokkola.
Kokkola oli minulle aika raskasta luettavaa. En saanut kiinni siitä, mistä näytelmässä oli kysymys. Kolmestatoista henkilöhahmosta suurin osa juo, raivoaa, kiroilee, on työpaikalla, jossa varsinaista työtä ei ole jne. Näytelmässä vaikuttaa olevan kaksi tai kolme tavallisesti käyttäytyvää hahmoa, heistä kaksi pienessä sivuosassa. Muitten käytös, tilanne huomioon ottaen, on yliampuvaa tai kenties johonkin toiseen tilanteeseen soveltuvaa. Absurdeja vaikutelmia siitä minulle syntyi. Toisessa näytöksessä vauhti tältä osin kiihtyy. Loppu on ilmeisesti tarkoitettu jotenkin loiventavaksi, mutta minunlaiselleni lukijalle se nyt ei riitä.
Mietin näytelmää lukiessani mitä eroa on nykynäytelmillä ja vaikkapa 1800-luvun selkeillä juoninäytelmillä. Ainakin niistä vanhemmista saa helpommin selvän, mistä on kysymys. Onko kysymyksenasettelu siis kärsinyt haaksirikon vai onko suuret kysymykset todettu jotenkin vähemmän tärkeiksi? Vai halutaanko nykynäytelmissä asettaa niin paljon kysymyksiä, ettei mikään suurempi kysymys asetu etualalle? Miksi niin halutaan tehdä? Eivätkö näytelmäkirjailijat uskalla ottaa kantaa edes siinä määrin, että esittäisivät selkeitä kysymyksiä? Arvellaanko katsojien olevan niin tottuneita näytelmien perinteisten juonirakennelmien suhteen, että selkeä esitystapa osoittautuisi tylsäksi ja ennalta-arvattavaksi?
Aika usein ainakin Kuopion teatterin katsomon täyttävät vanhemmat teatterinharrastajat. Olisi kieltämättä mielenkiintoista kuulla miten he suhtautuvat nähdessään näinkin rapsakan esityksen kuin Kokkola on.
Kirjassa on 126 sivua. Sain sen luetuksi tänään. Lopuksi pihalle satanut nuoskalumi tarjosi minulle kovan kolauksen.
Kokkolassa en ole käynyt kuin kerran, en usko, että näytelmä oikeastaan kuvaa Kokkolaa millään tavoin. Se on pikkukaupunki, jossa ihmiset elävät rauhallista ja varmaankin aika tylsää elämää, joten kävimme siellä S-marketissa. Tosin kaupungissa toimivat palloilujoukkueet KPV ja GBK sekä Hermes, joten toivoakin on. Muistaakseni vuonna 1970 tai 1971 kävin Vänärillä katselemassa KuPSin ja KPV:n pelin, KuPS voitti 2 – 0. Pari-kolme vuotta sitten KPV hävisi KuPSille keskuskentällä 3 – 1.
Olen mieltänyt Leea Klemolan vähän semmoiseksi "turkkalaiseksi" teatterin tekijäksi, raivokkaaksi, melkein pelottavaksi, että on pakko saada ihmiset jotenkin tolaltaan että asia menisi perille. Mikä se asia sitten onkin.
VastaaPoistaKirjan takakannessa puhutaan "modernista kansanteatterista" ja herkullisesta dialogista". Tavallaan absurdiin kuuluu komediallinen aines, mutta minun oli nyt vaikea nyhtäistä tästä sitä asiaa esitystavan alta. Ehkä minua olisi auttanut, jos olisin lukenut wikipedia-artikkelista, että tämä on se näytelmä, jossa Heikki Kinnunen esittää meuhkaavan naisroolin. Tai enpä tiedä auttaako minua enää mikään.
PoistaLeea Klemola on kotoisin Kokkolasta, siitä näytelmän nimi.
VastaaPoistaEn ole lukenut yhtään Klemolan näytelmää, mutta olen nähnyt kaksi, Vaimoni, Casanovan ja Maaseudun tulevaisuuden. Pidin niistä molemmista hyvin paljon, Unto taas ei kummastakaan yhtään, vääntelehti ja vannoi, ettei koskaa enää mitään tällaista.
Minusta Klemola leikittelee. Hän käsittelee raskaita asioita, usein tabuja, kuten sukupuoliset poikkeavuuudet ja eläimiin sekaantuminen. Aiheen käsittely on helpomnpaa farssin avulla.
Maaseudun tulevaisuus oli hauska kunnes kääntyi surulliseksi ja esitti kysymyksiä. Alussa sai nauraa ja sitten piti vakavoitua. Muistan yhä sen tunnelman.
Klemola on hyvä myös näyttelijänä. Kerron sinulle kaiken elokuvan transnainen Maarit, hermoheikko äiti Skavabölen pojissa ym hyviä rooleja.
Kiitos että kehuit Klemolaa! Jäi itselleni vähän paha mieli tuosta tekstistäni. Näyttää syntyneen Vetelissä, että lieneekö Sipilän Juhan entisiä naapureita?
PoistaSaattaa käsitellä asioita, mutta niitä nyt oli minun aika vaikea arvata, mitä ne käsiteltävät asiat tässä ovat.
Näyttelijänä hän on tuttu rooleistaan elokuvissa. Näyttää sitä paitsi ohjanneen ja yhdessä Kaarina Hazardin kanssa käsikirjoittaneen tv-sarjan "Myrskyn jälkeen", josta paikoitellen tykkäsin kovasti.
Minusta rehelliset oman lukukokemuksen kuvaukset ovat aina kiinnostavmpia lukea kuin jotkut takakansitekstityyppiset esittelyt. Itsellenikin on jäänyt paha mieli jostain jyrkemmistä mielipiteistäni, ei voi mitään. Varmaan kyllä kirjailijaa itseäänkin kiinnostaa miten eri tavoin hänen tekstinsä koetaan.
PoistaKlemolan näytelmät ovat varmaan teksteinä kyllä hurjia. Ovat näyttämölläkin. Hänellä on se yksi miesnäyttelijä, joka on ollut muistaakseni kummassakin näkemässäni näytelmässä alasti näyttämöllä lähes koko ajan, ajokoirana ja milloin minäkin hahmona.
Olisko Klemolan perhe sitten muuttanut jossain vaiheesa, kun Leea Klemola on lehtijutuissa muistellut rajua nuoruuttaan Kokkolassa Klaus-veljensä kanssa. Veli on myös mukana Klemolan ohjaamissa näytelmissä.
Näytelmän alussa ollaan Kruunupyyssä lentokentän parkkipaikalla odottelemassa kuljetettavaa henkilöä bussiin, joka on remontoitu kiertäväksi toimitilaksi, matkustajan paikkojakin löytyy. Yksi miehistä on ulkona kusella, toinen sisällä paskalla ja kolmas makaa alasti bussissa. En saa selvää onko kyseessä jonkinlainen irvikuva miehistä jätkämäisinä pk-yrittäjinä vai jostain muusta.
PoistaSiinä Myrskyn jälkeen -sarjassa sattuu myös monenmoisia outoja juttuja, jotka lopussa jotenkin selitetään. En tiedä pitäisikö Klemolan tehdä enemmän yhteistyötä Hazardin kanssa? Minulle kirjoitti joskus opettaja kansakoulun ainekirjoituksen loppuun ohjeeksi: "Älä anna mielikuvituksesi laukata ihan hillittömästi!"