Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948 – 49 sisältää kaikkiaan kaksitoista kuunnelmaa yhteensä kymmeneltä kirjoittajalta. Kirja ilmestyi vuonna 1950 ja sen toimitti Olavi Paavolainen, joka toimi tuolloin Yleisradion teatteriosaston pomona. Esipuheessaan Paavolainen huomauttaa, että kuunnelma on taidemuotona vasta parikymmentä vuotta vanha. Kyseinen kirja on ensimmäinen Yleisradion esittämiä kuunnelmia sisältävä otos. Paavolainen kertoo radioteatterin tekevän vuodessa enemmän ohjelmistoa kuin tavallinen teatteri kymmenessä vuodessa. Hän korostaa, että kuunnelmissa sana on kaunein silloin, kun se nousee korkokuvana hiljaisuuden taustalta. Kaikkien kuunnelmien lopussa lukee – Gong – . Gongi kaiketi kumahtihe jo kuunnelmien alussakin.
Taistelu Heikkilän talosta. (Johannes Linnankosken samannimisestä novellista kuunnelmaksi kirjoittanut Antero Alpola, esitysvuosi 1948). Erinomainen aihe kuunnelmaksi. Maalaistalo, jonka ilmapiiriä synkistävät isännän juoppous ja emännän voimakas tahto. Kuolemantapaus, kummittelua, mysteeri. Kolme eri kertojanääntä. Kuunneltavissa Areenassa.
Leo Apo: Italialainen capriccio. Pienoiskuunnelma. (1948) Kuunnelmallinen pieni kuunnelma. Tapahtuu pimeässä. Isän ja tyttären lähes vastakkaiset hahmot luovat vahvan kontrastin.
Leo Apo: Merenkuninkaan tytär. (1948) Hieno kohtalokas tarina kyttyräselkä-Artosta ja hänen naisestaan.
Walentin Chorell: Vuoropuhelu ikkunan ääressä. (Dialog vid ett fönster, suom. Elvi Sinervo, 1948) Kaksi miestä kumpikin eri sängyssä sairaalassa. Ennalta-arvattava.
Walentin Chorell: ”Pullonpohja”. (Tomflaskan, suom. Alpo Routasuo, 1949) Olen nähnyt tämän tv-näytelmänä, Irma Seikkula pääosassa, tässä on ollut ”Pullonpohjana” Elsa Turakainen. Asunnoton nainen elättää itseään tyhjiä pulloja laskien ja niitten viimeisiä pisaroita ryyppien, kunnes saa vierailijan.
Helvi Erjakka: ”Ennen kuolemaa”. (1948) Kolmen henkilön kuunnelma. Hilkka ja Pekka ovat naimisissa, kunnes Hilkka tapaa Irmelin pusuttelemassa Pekkaa olohuoneen sohvalla. Kuunnelmassa kysytään, olisiko Hilkan kannattanut vain antaa anteeksi.
Yrjö Kaijärvi: Heinäkuun hämärässä. Radionovelli. (1948) Sen verran oli runollisuutta, että tipahdin heinäkärryiltä heti rantaniityllä, mutta Arvo saa minkä ansaitsi, kun niin monet häntä muistelevat.
Joel Laikka: Kersantti tulee takaisin. (1948) Pääosissa ovat sotamies (Reino Valkama) hänen uusi huonetoverinsa kersantti (Rauli Tuomi ) ja sairaanhoitaja (Henny Valjus), joten tuli ihan Linnaisten vihreän kamari mieleen. Helppotajuinen, reima kuunnelma.
Olavi Linnus: Intohimo. Pienoiskuunnelma. (1949) Elli ja Ensio tiiviissä tunnelmissa. Ensiota voisi vaikka kuvailla narsistiksi.
Kyllikki Mäntylä: Voittaja eli kappale harmaata arkipäivää. (1948) Rouva Kangas huomaa saaneensa kilpailijan, joka kuitenkin päätyy ennenaikaiseen maaliin. Voittaako se, joka ivallisesti hymyilee vai se, joka jää keittelemään perunii?
Elvi Sinervo: Toukokuun viimeisenä iltana. (1948) Luin tämän syksyllä Sinervon näytelmänä, arvelin ettei kuunnelma olisi antanut minulle mitään uutta ja jätin tällä kertaa lukemisen väliin ajanpuutteen takia.
Hella Wuolijoki: Heta-muorin pitkä reissu. Pieni draama vuodelta 1918. (1948) Heta hieroo ja hupattaa Alvettulassa. Hetan pojat on joko ammuttu tai muuten kadoksissa. Yksi pojista on vankileirillä, häntä Heta lähtee tapaamaan viedäkseen hänelle evästä.
Kirjassa on 256 sivua + esipuhe. Lukeminen vei elämästäni pari päivää.
Nykyisin ei taida paljon kuunnelmia tulla. Mietin että ehkä erilaiset podcastit ovat korvanneet kuunnelmien tarpeen?
VastaaPoistaVarmasti on käynyt niin, että kuunnelmien merkitys on vähentynyt siitä mitä se oli ennen television ja muun uudemman viihdetarjonnan aikakautta. Kuunnelmia kuitenkin edelleen valmistetaan ja esitetään Ylen Radio 1-kanavalla. Esitysajat ovat sunnuntaisin klo 15 ja uusinta maanantaisin klo 20.15. Ensi sunnuntaina alkaa Umberto Econ romaanista "Ruusun nimi" sovitettu kolmiosainen kuunnelmasarja. Lisäksi jo esitettyjä kuunnelmia voi kuunnella Yle Areenasta. Kuunnelmien oheen ovat kohisten nousseet kirjojen luennat, jotka ovat äänikirjojen kaltaisia, paitsi että ne lähetetään radiossa kaikkien kuunneltaviksi. Maanantaisin on jo pitempään esitetty luentana Marcel Proustin järkäleromaania "Kadonnutta aikaa etsimässä".
PoistaPullonpohjan ja Hiltun ja Ragnarin muistan kuulleeni lapsena. Kotona oli tapana kokoontua kuuntelemaan kuunnelmia ja siitä jäi kaunis muisto. Muisto jäi myös persoonallisista radioäänistä, jotka vieläkin tunnistaa, jos niitä kuulee.
VastaaPoistaVahvimpana on jäänyt mieleen Tetznerin "Mustasta veljeskunnasta" tehty kuunnelma.
Meillä kuunneltiin kuunnelmia porukalla, kun olin pieni lapsi, myöhemmin sitten kuuntelin niitä yksin. Muilla oli vissiin muuta puuhaa.
PoistaNäissä kuunnelmakirjoissa ja joissakin näytelmäkirjoissa myös on mainittu ketkä esittivät mitäkin osia. Kun esiintyjä on ollut voimakasluonteinen näyttelijä, kuten vaikka Reino Valkama tai Elsa Turakainen, on todella helppo solahtaa kuunnelman tai näytelmän maailmoihin. Tänään luin Viimeiset kiusaukset, jonka pääosan on vetänyt Veikko Sinisalo, ei ollut vaikea kuvitella.
Meillä kävi koulussa vuoronperää Veikko Sinisalo ja Yrjö Jyrinkoski. Vaikkei aina oikein ymmärtänytkään kaikkea, oli paatos niin vahva ja uskottava, että vieläkin palaa mieleen nuo runohetket.
VastaaPoistaNuo äänet herättivät voimakkaita tunteita. Ajattelepa vaikka vastakohtaparia Keijo Komppa ja Eeva-Kaarina Volanen.
Juu, äänet ovat kyllä jääneet mieleen. Joku aika sitten muistelin vaimolle jotain kotimaista tv-elokuvaa, jossa on Keijo Komppa kaupunkilaisena koiranomistajana, joka tuo "terriirinsä" maalle hoitoon ja sanoo aina puheenvuoronsa lopuksi: "Kuten sanottu." Elokuvan nimeä en muista, mutta Kompan muistan. Volanen on hieno Martti Järvisen vastaparina Mannerkorven kuunnelmassa "Isot lapset leikkii".
PoistaMinun isäni lausui kotona runoja jyrkällä paatoksella ihan samaan tapaan kuin nuo mainitsemasi tunnustetut taiteilijat. Olen saanut lapsukaisesta lähtien kotoisen runokylvyn Eino Leinoon, Uuno Kailaaseen, Aaro Hellaakoskeen, Kalle Väänäseen ym.