Ludvig Holberg: Valtioviisas kannunvalaja

Norjassa syntynyt ja Tanskassa kirjaillut Ludvig Holberg (1684 – 1754) kirjoitti vuonna 1722 ensiesitetyn näytelmän Den Politiske Kandestøber. Luin näytelmästä vuonna 1929 julaistun suomennoksen Valtioviisas kannunvalaja, jonka teki Larin-Kyösti.

Heti näytelmän alussa huomaan päässeeni taitavan kirjoittajan luomaan maailmaan. Asiat esitetään yksinkertaisesti. Se ei kuitenkaan tarkoita, että esitetyt asiat olisivat yksinkertaisia ja tavallaan juuri siitä näytelmässä on kysymyskin.

Herman Bremeniläinen on kannunvalajamestari Hampurin kaupungissa. Hän on siis käsityöläisten killan jäsen. Hänellä on työntekijöitä, kisällejä, jotka tosiasiassa tekevät työt ja mestari joutaa puuhailemaan omiaan. Hermanin suureksi intohimoksi on muodostunut lukeminen ja valtiollisten asioitten pohtiminen. Hän lukee kirjallisuutta ja keskustelee toisten käsityöläismestareitten kanssa erilaisista yhteiskunnallisista kysymyksistä kahdentoista hengen collegiumissa, jossa Herman toimii puheenjohtajana. Herman on sitä mieltä, että hän voisi aivan hyvin ja paremminkin toimia kaupungin pormestarina eli kaupunginjohtajana. Hänen vaimonsa Geske taas ajattelee, että Hermanin tulisi keskittyä liikkeensä hoitoon, sillä asiakkaat alkavat kaikota, kun tilauksia ei hoideta. Vaimo purkaa mieltään seuraavasti:

Kaikki pähkähullut tekevät samalla lailla; ne rakentavat linnoja pilviin ja hautovat päässään hassutuksia ja narrintuumia ja luulottelevat toimittavansa hyvin tärkeitä töitä, vaikk'eivät itse asiassa toimita mitään.

Pahaksi tai sitten hyväksi onneksi Hermanin mielipiteet valtiollisten asioitten hoidosta ja omasta kyvykkyydestään ovat kantautuneet myös niitten piirien tietoon, joita hän on tullut arvostelleeksi. Aluksi häntä aiotaan rangaista, mutta sitten päädytään tekemään hänestä pilaa ilmoittamalla hänelle, että hänet on valittu pormestariksi:

...sama kannunvalaja saattaa uudistaa koko Rooman valtakunnan valaessaan lautasta ja hän saattaa muka samalla kertaa valaa maat ja mannut kuin kupit ja kannut. Mutta minua ei miellyttänyt noiden raatiherrojen päätös, sillä sellaisen miehen rankaiseminen ja vangitseminen herättää rahvaassa vain mieltenkuohua ja siten tuommoiset narrit vain tulevat huomatummiksi.

Kun Herman saa ”kunnian” toimia pormestarina, hän huomaa, että kyseinen toimi sisältää koko joukon sellaisia asioita, joita on ihan jännä pohtia tykönään ja vaikka pienessä juttuseurassakin, mutta joista päättäminen onkin jo toinen juttu. Herman ei puhu sivistyneistön käyttämää latinan kieltä, hän ei tunne roomalaisen oikeuden sovelluksia ja hän aidosti hämmentyy havaitessaan, että kun riidan vastapuolet saattavat aivan hyvin olla molemmat oikeassa, hänen pormestarina olisi lakiin vedoten kyettävä tarjoamaan ratkaisu heidän kiistaansa.

Ennen pitkää Herman toteaa, ettei pormestarina ole niin hyvä olla kuin kannunvalajana. Hän päättää lopettaa pitkäpierujen poliittisten iltapakinoitten lukemisen, repii niistä yhden, jonka nimi on ”Poliittinen lipeäkala” ja käskee polttaa loput kirjoistaan.

Kirjassa on 111 sivua. Luin sen tänään. Näytelmä kirvoitti ihan kunnon nauruja, tämän voisin kaikin mokomin katsella vaikka teatterissa. Hauskaa Joulua!