Eila Pennanen (1916 – 1994) kirjoitti vuonna 1967 julkaistun näytelmän Aurinkomatka. Kuvailevana alaotsikkona on Koominen moraliteetti. En tiedä millaiselle yleisölle näytelmä on tarkoitettu, minusta se soveltuisi lähinnä nuorisolle.
Aurinkomatka kertoo autokorjaamon omistajasta ja hänen perheestään. Aikuisuuden kynnyksellä olevien lasten kaveripiiriä kirjailija kuvailee ei niinkään huligaaneiksi vaan pikemminkin taidekoulun oppilasryhmää muistuttaviksi. Perheeseen kuuluu rouvan äiti, joka taas on kirjailijan kuvauksen mukaan näytelmän ainoa mukava ihminen. Minusta myös korjaamon esimies vaikuttaa varsin mallikkaalta sedältä.
Autokorjaamon omistaja Ville päättää lähteä perheensä kanssa aurinkomatkalle omalla Ooppelilla. Suunnitelma saa kammottavia piirteitä, kun Ville pyytää lastensa toveria mukaan matkalle. Raskolnikov eli oikeastaan Raimo ottaa Villen tarjouksen vastaan ehkä kurillaan, Ville on päissään eikä hän taida olla oikein varma mitä matkaltaan haluaa. Veijarimainen älykkö Raskolnikov päättää kokeilla mitä matkasuunnitelmasta seuraa. Aluksi katastrofaalinen suunnitelma laajenee, sillä koko Villen lasten kaveripiiri päättää lähteä mukaan. Matkaan tarvittaisiin toinen auto ja Villen rahat. Vähän kerrassaan matkainto laimenee ja asettuu jonkinlaisen järjen aisoihin. Lasten mummo kääntää tilanteen lopulta edukseen ja katastrofin sijasta päädytään kasvun tielle.
Näytelmässä on kieltämättä koomisuutta, mutta se ei naurata, tuskin olisin nauranut teatterissakaan. Minua ärsyttävät ihmiset, jotka laiskottelevat ja arvostelevat niitä, jotka tekevät työt. Siten ärsytän itsekin itseäni, mutta kestän sen kuin mies, ainakin joskus. Huvittavaa se ei silti ole, koomisuudesta voidaan kai puhua.
Keskustelut, joissa käsitellään ties mitä asioita eivät johda juuri mihinkään, Ellu-mummo olisi alunperinkin saanut koko hoidon järjestykseen pilliin viheltämättä. Laitan tähän silti lainauksen, joka herätteli jonkinlaista huomiotani, liittyyhän se lukemiseenkin:
… ja mikä sinä itse olet olevinasi – äitisikin on maalta, ihan takamailta, vaikka onhan se kunnon muori. Mutta sinä. Sinä muka luet kirjoja ja käyt oopperassa ja katsot taidetta, etkä sinä ymmärrä niistä yhtään mitään, mikä sinä oikein olet olevinasi?
Kirjassa on 79 sivua. Aloitin lukemisen eilen ja lopettelin sen tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti