Teos Suomalaisia radiokuunnelmia 1950 – 51 julkaistiin vuonna 1952. Kirja sisältää yhteensä kahdeksan kuunnelmaa, kirjoittajia on tavallaan yhtä monta, onhan Hiltu ja Ragnar sovitettu kuunnelmaksi Sillanpään pienoisromaanin mukaan. Esipuheen, lyhyemmän kuin edellisessä teoksessa, kirjoitti Olavi Paavolainen. Hän pahoittelee sitä miten monta mainiota kuunnelmaa on jouduttu tilan puutteen takia jättämään tästäkin kirjasta pois, nimittää kuunnelmaa uusimmaksi kirjallisuuden lajiksi ja kertoo radioteatterin olleen syksyn 1952 ruotsinkielisissä yo-kokeissa ainekirjoituksen eräänä aiheena.
Leo Apo: Elokuinen välikohtaus. (ensiesitys vuonna 1950) Nätti merellinen tunnelmapala pojan (Martti Katajisto) ja vaari-ukon (Reino Valkama) viimeiseltä kalareissulta. Kaksi kaikkitietävää kertojaa kommentoi tapahtumia.
Walentin Chorell: Naisten talo (suom. Toini Havu, 1951) Kolme sisarta, Olga, Yvonne ja Maria, kahta puolta 40-v. iältään, elelee talossaan tšehovilaisissa naimisunelmissa. Kun mies sitten saapuu, hän on lihakaupan munuais-Abraham, joka tuo muassaan muutoksen. Tästä olisi saanut mehevän splatter-komedian, mutta silloin ei Yle olisi sitä esittänyt ja jos olisi esittänyt, se olisi ollut jo vuosikymmenet kulttikamaa. Alkupuoli on aivan mahtava.
Erkki Koivusalo: Pilviä taivaanrannalla (1951) Pakkolasku perunapeltoon heikentää lentokapteenin itseluottamusta ja hermoja.
Hiltu ja Ragnar eli eräs jälkinäytös hurskaaseen kurjuuteen (F.E. Sillanpään aiheiden mukaan kuunnelmaksi kirjoittanut Urpo Lauri, 1951) Kokemattomuudessaan yhdenarvoiset ihmislapset, nimittäin maalta kaupunkiin piikomaan tullut Hiltu ja hyvempiosainen teekkariyo Ragnar, joutuvat luonnon suurten seikkojen valtoihin. Hiltu, joka on niinkuin enkelin varjo ja kanssa heikko voimiltaan kokee Kuun kutsun voimakkaampana.
Solveig von Schoultz: Ilmastonvaihdos (Luftombyte, suom. Urpo Lauri, 1950) Nonan mies on halvaantunut sodassa ja vajonnut synkkyyteen ja itsesääliin. Nona haluaisi miehensä takaisin. Aika paljon monologia ja pitkähkö kertojanäänen jakso. Suoremmat sävelet olisivat vedonneet minuun paremmin.
Solveig von Schoultz: Hyvät ihmiset ovat harvinaisia (Låt inte Kåstad göra er illa, suom. Elvi Sinervo, 1951) Oikein hieno perinteisellä kerronnalla toteutettu kuunnelma, jossa koulutyttöset tutustuvat juorukaupungin tuhovoimaan.
Elsa Soini: Kuoleman hymy (1951) Kirjoittajakaksikko Tuttu Pariston (mm. Suomisen perhe) toinen kirjailija oli sepittänyt sodanjälkeisistä aviomiehettömyyspulmista varsin traagillisen kuunnelman.
Thomas Warburton: Hopeanuoli (suom. Arvo Turtiainen, 1951) Kuunnelma, joka tuskin tapahtuu Siilinjärvellä, joku Latin Amerikan seutu saattaisi tulla kyseeseen. Jännä laajennus näitten kuunnelmien kuvioihin ja sinänsä ihan uskottavan tuntuinen kuvaus syrjäseudun väen elämästä. Pelkistetty erinomaisesti äidin ja tyttären keskusteluksi.
Näistä kahdeksasta kuunnelmasta puolet on alkujaan ruotsinkielisiä. Ensimmäisessä lukemassani kuunnelmavalikoimassa kaikki olivat alkujaankin suomenkielisiä. Toinen huomio kiinnittyy kuoleman vahvaan läsnäoloon. Vain neljä kuunnelmaa kahdeksasta ei sisällä kuolemantapausta. Edellisessä kuolemasuhde oli 8/12.
Kirjassa on 245 sivua, vähän pienempi kirjasinlaji kuin edellisessä. Lukeminen vei elämästäni kaksi päivää. Tänään tein siivouksen, kopistelin matot, imuroin ja luuttusin lattiat. Iltaeineeksi tehtiin poijjan kanssa makkarapitsaa.
Tsehovilainen splatter-komedia kuulostaisi kyllä houkuttelevalta. Ja pari muutakin kiinnostavanoloista teosta on, vaikka tekijät ovat enemmän sellaisia jotka tunnen niminä mutten tuotantoon ole tutustunut...
VastaaPoistaJoo, se splatter oli tosiaan vain omaa mielikuvistustani, mutta aika lähelle siihen suuntaan kuunnelmassa mennään.
PoistaNäitä lukiessa huomaa, miten kiitettävä taito on pitää kerronta sen verran simppelinä, ettei lukijan/kuuntelijan tarvitse ihan otsa kurtussa ponnistella pysyäkseen kärryillä sanottavan suhteen. Myös rajattu henkilökatras on aina plussaa.
Nyt luen muutaman kirjan verran itsenäisyyspäivän aihepiiriin liittyvää.