Molière (1622 – 1673) kirjoitti suosittuja komedioja. Luin vuonna 1959 ilmestyneestä kirjasta Komedioja II yksinäytöksisen näytelmän, jonka Otto Manninen suomenti nimellä Sievistelevät hupsut. Näytelmä on alkujaan julkaistu vuonna 1659 nimellä Les Précieuses ridicules. Näytelmässä on vain nelisenkymmentä sivua, joten lukaisin sen tunnissa. Suomennos on kaunista kirjakieltä, helppolukuista.
Näytelmän aiheena on ylenpalttinen hienostelu: erilaisten taiteiden arvostaminen sen perusteella tietääkö jotain juoruhenkistä itse taiteilijasta tai onko vain nähnyt häntä kutsuilla, kaunopuheisuus, romanssien pitkäkestoiset manööverit tapaamisineen, ihastumisineen ja kosimisineen, muodikas pukeutuminen jne. Nuoret serkkuneitoset Madelon ja Cathos eivät kelpuuta Madelonin isän, kunnon porvarin, vävyehdokkaita, jotka neitejä tavatessaan alkavat ensitöikseen puhua avioliitosta kuin olisivat vaikkapa lehmää ostamassa. Porvarille vävyehdokkaat olisivat varakkaina herroina mieluisia, sillä he voisivat vähentää porvarin elatuskuluja tuntuvasti. Neitoset kuluttavat mukamas kauneudenhoitoon jo sievoisen summan. Hylätyt kosijat kostavat neideille lähettämällä heidän tykönsä herrasmiehiksi pukeutuneet lakeijansa, joilla on taipumusta samanlaiseen kohokuoriseen kaunopuheisuuteen.
Halusin lukaista tämän pikku näytelmän, sillä lukiossa äidinkielen opettaja luetti meillä tunnilla otteen näytelmästä ja minä sain toverini kanssa esittää hylättyjä kosijoita. Koko luokka räjähti spontaaneihin nauruihin, kun joku ehdotti meitä noihin osiin. Joulukirkossa kukaan tytöistä ei tahtonut istua samalla penkkirivillä kanssani, vaan he pakkautuivat toiselle penkkiriville, jossa heitä oli ainakin yksi tai kaksi sievistelevää hupsua liikaa. Yläasteella sen sijaan järjestettiin oppilaitten kesken äänestys: tytöt äänestivät poikia ja pojat tyttöjä. Minut ja eräs tyttönen valittiin luokan kaikkein vähiten kiinnostavaksi. Nimemme kirjoitettiin taululle kaikkien nähtäväksi. Jos tämä kirjoitus on sitten minun kääpiön kostoni luokkatovereilleni, niille tytöille. En ole silti mikään naisten vihaaja, vaikka sama onni naisten suhteen on jatkunut kouluaikain jälkeenkin. Vaimoani lukuunottamatta. Hänen suhteensa onneni onkin ollut mitä mainioin.
Tämä Molièren pikku näytelmä on tietysti minulle tapahtuneeseen täysin syytön. Eikä siinä muutoinkaan isompia vikoja esiinny. Gregorius oli lukenut saman näytelmän, hänen mielipiteitään voi lukaista täällä.
Kammottavaa kiusaamista on harjoitettu ja harjoitetaan kouluissa ja aikuistenkin kesken. Minulla oli luokkatoverina yksi manipuloinnin mestari. Hänellä kerrottiin olevan salainen listaus luokan kauneimmista tytöistä. Siitä supistiin. Onnekseni meitä oli neljä tyttöä, joita se ei kiinnostanut. Vaiensimme tyypin, emme tanssineet hänen pillinsä mukaan. Sittemmin kuulin, että hän oli kunnostautunut jonkun kiusaamisessa rankemminkin.
VastaaPoistaKyllä kiusaamista esiintyy joka paikassa. Ja kuten aikaisemmin todettiin on "kiusaaminen" toisinaan liian lievä termi ilmiötä kuvaamaan. Toisaalta aina ei voi kiusaajiakaan moittia. Aikoinaan vanhempani katselivat yhdessä luokkakuvaani lukion ajoilta ja kysyivät onko tämä se toverini. Kun asia niin oli, lausahti äitini merkitsevästi nauraa hyreksien, että näytätte olevan "samaa maata". Kun kerran omat vanhemmatkin ovat tätä mieltä, niin mikseivät sitten luokkatoverit.
PoistaOnpa kokemuksia...vaikka joo, mieleen tulee aika ajoin että teinien empatiankehitys on kovin puutteellista ja ei se aikuisillakaan aina niin hyvässä hapessa ole...
VastaaPoistaMinun elämäni on sujunut samoissa kokkareisissa kuohuissa tähän päivään saakka ja sujuu lopun ajankin. Siihen on tyytyminen.
PoistaLapset oppivat asenteensa muita ihmisiä kohtaan vanhemmiltaan.
Kauheaa! Jos tuo sinun kouluaikainen kiusaamisesi tapahtuisi nyt, niin se äänestyksen järjestäjä saisi tekosestaan muistutuksen vähintään, ehkä siirron muihin tehtäviin.
VastaaPoistaKuhmossa matematiikan opettaja oli määrännyt pojat laskemaan jotain prosenttilaskuja tytöillä ensin pyydettyään pistämään heidät paremmuusjärjestykseen. Tämä tapahtui 70-luvulla, itsekään en silloin vielä nuorena opettajana uskaltanut sanoa mitään, myöhemmin kyllä. Sama irstailija tuijotti minua oudosti, kun pesin bikineissä mattoja kylän mattolaiturilla. Aivan äskettäin kuulin, että hän oli pistänyt oman poikansa kioskille ostamaan pornolehtiä, pelkäsi että maine menisi.
Äänestyksen järjestivät tietenkin oppilaat, eikä sitä toteutettu oppitunnilla. Se on samanlaista "hauskanpitoa", kuin kärpästen käryttäminen suurennuslasilla tai perhosen siipien repiminen.
PoistaJuu, varmaan minäkin näytän oudolta tuijottelijalta, kun katselen ikkunastani ulos, mutta minkäs teet, joskus on kiva vilkaista uloskin.